Nuhvin jäähdytin järjestelmä.
Valvoja: automies560
-
Joonas Potkonen
- Ylläpitäjä
- Viestit: 7384
- Liittynyt: 25 Maalis 2007, 01:40
- Konekalustoani: N 3DL '59, N 460 KKK '64, V 500 '69, L 245 '73 L 270 Vammas Kersantti '75, L 262QMS '79 L 2100 '79, L 472SQMS '80, V N103 HT5, Valtra N141
- NLCF r.y jäsen Nro: 001
- Paikkakunta: Ilomantsi
- Viesti:
Ei se ihan huhua ole, koska on olemassa asiasta myös huoltotiedote jossa korjaamoille annetaan kehoitus vaihtaa osat takuuseen kun kone tulee huoltoon. Näin on moniin tehty. Loppupään traktorithan vaihdettiin takaisin normaaliin V-hihnaaan, miksi tätä olisi tehty jos asiassa ei olisi ollut ongelmaa? Varsinkin senaikaisen valmistajan rahoitusongelmat ollessa päällä, ei tuollaisia olisi tehty aivan pienessä polemiikissa.
Maatilallinen Ilomantsin Kuuksenvaarasta.
-
Warpu
- Mr. Lordi Nuffield
- Viestit: 1684
- Liittynyt: 06 Tammi 2008, 03:09
- NLCF r.y jäsen Nro: 22
- Paikkakunta: Anjala / Kouvola
mikäli oikein muistan tuon systeemin suurin ongelma ei ollut jatkuva luisto vaan värähtelyistä aiheutava kitinä joka kyllä osaltaan on riippuvainen oikeasta kiristyksestä, moniurahihnalla väärä kiristys kostautuu hyvinkin äkkiä hihnan ja pyörien kulumisella jolloin runsaskaan kiristäminen ei enään auta. nykykoneissa tuo ongelma on saatu rauhoittumaan automaattikiristimillä ja rajummin mitoitetuilla hihnoilla 
460, 460, 460, 460eka, 4dm, 4dm 4wd, 3dl, 3dleka, 262, 472, 285, 272, 353cc um
-
lisenssi
- Vuoden Nuhvisti 2013
- Viestit: 1280
- Liittynyt: 17 Elo 2012, 14:53
- Konekalustoani: Nuffield 4/65
- NLCF r.y jäsen Nro: 408
Tämä on sinänsä hyvin mielenkiintoinen juttu kaivaa esiin totuutta tuosta moniurahihnaratkaisusta ja etenkin siitä, miksi "highly respected member of the sales and marketing departments of Nuffield, Leyland and Marshall tractor companies for almost 30 years" siis korkeasti arvostettu myynti- ja markkinointiosaston jäsen Tony Thomas on haukkunut kirjassaan tuon hihnan ja etenkin insinöörit, jotka ovat sellaisen suunnitelleet.
Warpun mainitsema automaattikiristin on se nykyaikainen ratkaisu varmistamaan hihnan oikea kiristys. Kiilahihnan sai vielä kireälle vetämällä kädellä laturia ja sitten tukiraudan ruuvi toisella kädellä kiinni, mutta moniurahihnan joutuu vivulla laturin korvakkeesta kampeamaan ja kiristämään ja se jää helposti tekemättä.
Mutta lainatkaamme Thomasin kirjasta hyvin tarkasti asiaan liittyviä seikkoja. Sivulla 60 hän mainitsee: "Me olimme valmiita kohtaamaan asiakkaamme ja myymään heille uusien mallien (3/45 ja 4/65) ominaisuudet ja hyödyt". Mutta sitten välittömästi hän jatkaa: "oli uskomatonta, että saimme oppia, että 4/65 oli ensimmäinen traktori maassa, jonka hintalappu tuli olemaan yli 1000 puntaa. Olikohan tullut virhe hintalistaan? Voiko tuollaista 1059 puntaa maksavaa traktoria todellisuudessa myydä?" Eiköhän tuossa ole se perusongelma, josta myyntimies Thomas on "polttanut kääminsä".
Sitten sivulla 62 (huom 61 on kuvasivu) hän jatkaa mm näin: "Nuffield 4/65:n tapauksessa oli kaksi pääongelmaa, jotka tulivat ilmeisiksi ensimmäisestä päivästä alkaen, kun lanseerasimme traktorit Jack Greenin pelloille Coleshillissä". Ja sitten sivulla 63 Thomas tuuletta oikein olan takaa: "Jos ryhmä myynti- ja huoltohenkilöitä, kuten me itse, kykeni havaitsemaan ongelman päivässä tai lähes päivässä laittamalla traktorit töihin tavallisiin Pohjois-Warwickshiren pelto-olosuhteisiin, MITEN IHMEESSÄ KENTTÄOLOSUHTEIDEN TESTAUSINSINÖÖRIEN TIIMI EI OLLUT HUOMANNUT SAMAA ONGELMAA? HE OLIVAT SENTÄÄN VIETTÄNEET KUUKAUSIA JA TODENNÄKÖISESTI VUOSIA SUORITTAMASSA TUOTEKEHITYSTÄ KENTTÄOLOSUHTEISSA, EIKÄ SUINKAAN MILJOONIEN MAILIEN PÄÄSSÄ ETELÄ-WARWICKSHIRESSA JA GLOCESTERISSA. MELKEIN 50 VUOTTA ON KULUNUT JA YHÄ MINULTA PUUTTUVAT SANAT".
Kun heti ensimmäisenä päivänä selvisi asia! Kuvittele mielessäsi tilanne sinne myyntitiimin testipellolle. 4/65 lämpenee! Service-mies paikalle ja heti! Servicellä on tunnetusti omat vahvat mielipiteensä. Mies tutkii moniurahihnan kireyden ja vetää sen kenties kireämmälle tavalliseen tyyliin. Ei auta, lämpenee edelleen. Miksi se tuotekehitys ei koskaan kuuntele meitä, kun me tiedämme sen, miten nämä ratkaisut toimivat! Johtaja Thomas käy huutamassa tuotekehitykselle ja ei säästele sanojaan. Välit palavat sinne poikki lopullisesti. Service eli jälkimarkkinointi ja markkinointi ovat samaa organisaatiota. Johtaja Thomas määrää servicen tekemään dokumentit siitä, miten myytyjen koneiden hihnapyörät vaihdetaan vanhoihin kiilahihnoihin. Tuotannossa oleviin hän ei pääse vaikuttamaan. Ei natsat riitä.
Sitten hän käy kirjassaan teknisiin yksityiskohtiin niitä haukkumaan: "Ja nuo nerokkaat poly-V hihnapyörät ja hihnakin menettivät pian sekä teknisen että ainutlaatuisuusarvonsa; vaikka miten olisi yritetty, ne eivät pystyneet pyörittämään tuulettimen siipiä riittävän tehokkaasti, että tarpeeksi ilmaa olisi tullut läpi jäähdyttimen". "Lopulta, monien konstruktiomuutosten jälkeen jäähdytysongelma saatiin hallintaan". "Toukokuussa 1968 British Motor Corporaatio yhdistettiin Leyland Motor Corporaation kanssa".
"Nerokkaat poly-V hihnat" on ilmaisu, jonka sanoo se, joka on ottanut yhteen tuotekehityksen kanssa. Tosiasiahan on se, ettei mitään muita hihnoja nykyään uusissa moottoreissa käytetä niin paljon kuin juuri moniurahihnoja, joiden kestoikä on moninkertainen vanhoihin kiilahihnoihin verrattuna ja joita voi taivutella molempiin suuntiin ja laittaa ne käyttämään monia apulaitteita nykyautoissa.
Kyllähän tästä kaikesta käy ilmi se, miten Thomaksen käämit olivat palaneet tuossa tilanteessa. Hän siis sai selville melkein päivässä sen, mitä kehitysinsinöörit kuukausien ja vuosien työllä eivät olleet saaneet selville. Tuohan on solvausta pahimmasta päästä ja itsensä korottamista. Eikä vielä 50 vuoden jälkeenkään mies pysty antamaan periksi sitä, että markkinointi epäonnistui ja yhtiö liitettiin Leylandiin kesken kaiken uusien traktorimallien markkinoinnin. Hän siis vierittää syyn kehitysporukan niskaan. Ei hän mainitse mitään teknisiä faktoja, vaan hänen tekstinsä on ihan silkkaa haukkumista, edelleenkin, 50 vuoden jälkeen. Ja sitten hän mainitsee, että monien konstruktiomuutosten jälkeen ongelma saatiin hallintaan. Mutta ei maitse, mitä nuo muutokset olivat. Ei kehtaa mainita, eikä voi mainita.
Eikö tässä tapauksessa asia ole aivan ilmiselvä. Kun kaupan käynnissä on ongelma, silloin hermot myyntipuolella pettävät olosuhteissa, jossa oma työpaikkakin on vaarassa, ja huhut yhtiön sisällä vellovat laidasta laitaan ja lopulta kesken kaiken tapahtuu liittyminen Leylandiin eikä taatusti ole tiedossa, mitä siitä seuraa, niin noita aikoja ei pysty katsomaan totuudellisesti edes 50 vuoden jälkeen, koska leikin loppu oli käytännössä sinetöity jo silloin. Markkinoinnin ja tuotekehityksen välillä on silloin taatusti ollut kovaa huutoa. Eihän kukaan 50 vuoden jälkeen kirjoita, että selvitin päivässä sen, mitä uusien mallien tuotekehitysinsinöörit eivät vuosien työllä huomanneet. Thomasilla on vieläkin tunteet mukana täysillä tässä asiassa. Ei ole yhtään laantunut 50 vuodessa. Miettikääpä sitä.
Mutta huhuilta on vaikea katkaista siipiä. Paha sana leviää kuin kulovalkea. Ei kaikki ole aivan sitä, mitä joku kirjoittaa kirjaansa. Pitäisi kuulla myöskin tuotekehitysjoukon puheet samasta asiasta.
Minulla on vuoden -68 lopulla tuotantolinjalta tullut 4/65. Siinä on alunpitäen ollut moniurahihna. Ilmaishuollon -69 tehnyt Keskon huoltomies ei esittänyt mitään hihnamuutoksia. Tämähän on elävä todiste siitä, miten Thomas puhuu täyttä bullshittiä sanoessaan, että lukuisten konstruktiomuutosten jälkeen ongelma saatiin ratkaistua, kun mitään muutoksia ei ole tehty. Minulla on traktori, joka todistaa, ettei siihen ole tehty tuotannossa muutoksia eikä ole mitään tarvetta sellaisia tehdäkään.
Kokonaan toisessa kirjassa; Anthony Clare kertoo tuotekehitysinsinööri Bob Beresfordista sivulla 181. Siellä Beresford toteaa lopuksi, miten vanhassa Morris Motor Comapanyssä oli toiveikas ja innostunut ilmapiiri, mutta ikävä kyllä, sitä samaa ei voi sanoa British Leylandista. Ja mikäli oikein muistan, omassa kirjassaan Tony Thomas kertoo Beresfordista, että heillä oli kovia yhteenottoja eikä Beresford ottanut kuuleviin korviinsa noita ongelmien ratkaisemisia.
Tästä kaikesta on selvästi pääteltävissä yhtiön sisäiset kiehumiset ja syyllisten nimeämiset, väärin perustein. Ja ehkä liian kalliin traktorin myyntiongelmien seurausilmiöiden esiin tulosta, niin kuin Beresford maltillisesti toteaa, varsin ikävän ilmapiirin vallitessa.
Warpun mainitsema automaattikiristin on se nykyaikainen ratkaisu varmistamaan hihnan oikea kiristys. Kiilahihnan sai vielä kireälle vetämällä kädellä laturia ja sitten tukiraudan ruuvi toisella kädellä kiinni, mutta moniurahihnan joutuu vivulla laturin korvakkeesta kampeamaan ja kiristämään ja se jää helposti tekemättä.
Mutta lainatkaamme Thomasin kirjasta hyvin tarkasti asiaan liittyviä seikkoja. Sivulla 60 hän mainitsee: "Me olimme valmiita kohtaamaan asiakkaamme ja myymään heille uusien mallien (3/45 ja 4/65) ominaisuudet ja hyödyt". Mutta sitten välittömästi hän jatkaa: "oli uskomatonta, että saimme oppia, että 4/65 oli ensimmäinen traktori maassa, jonka hintalappu tuli olemaan yli 1000 puntaa. Olikohan tullut virhe hintalistaan? Voiko tuollaista 1059 puntaa maksavaa traktoria todellisuudessa myydä?" Eiköhän tuossa ole se perusongelma, josta myyntimies Thomas on "polttanut kääminsä".
Sitten sivulla 62 (huom 61 on kuvasivu) hän jatkaa mm näin: "Nuffield 4/65:n tapauksessa oli kaksi pääongelmaa, jotka tulivat ilmeisiksi ensimmäisestä päivästä alkaen, kun lanseerasimme traktorit Jack Greenin pelloille Coleshillissä". Ja sitten sivulla 63 Thomas tuuletta oikein olan takaa: "Jos ryhmä myynti- ja huoltohenkilöitä, kuten me itse, kykeni havaitsemaan ongelman päivässä tai lähes päivässä laittamalla traktorit töihin tavallisiin Pohjois-Warwickshiren pelto-olosuhteisiin, MITEN IHMEESSÄ KENTTÄOLOSUHTEIDEN TESTAUSINSINÖÖRIEN TIIMI EI OLLUT HUOMANNUT SAMAA ONGELMAA? HE OLIVAT SENTÄÄN VIETTÄNEET KUUKAUSIA JA TODENNÄKÖISESTI VUOSIA SUORITTAMASSA TUOTEKEHITYSTÄ KENTTÄOLOSUHTEISSA, EIKÄ SUINKAAN MILJOONIEN MAILIEN PÄÄSSÄ ETELÄ-WARWICKSHIRESSA JA GLOCESTERISSA. MELKEIN 50 VUOTTA ON KULUNUT JA YHÄ MINULTA PUUTTUVAT SANAT".
Kun heti ensimmäisenä päivänä selvisi asia! Kuvittele mielessäsi tilanne sinne myyntitiimin testipellolle. 4/65 lämpenee! Service-mies paikalle ja heti! Servicellä on tunnetusti omat vahvat mielipiteensä. Mies tutkii moniurahihnan kireyden ja vetää sen kenties kireämmälle tavalliseen tyyliin. Ei auta, lämpenee edelleen. Miksi se tuotekehitys ei koskaan kuuntele meitä, kun me tiedämme sen, miten nämä ratkaisut toimivat! Johtaja Thomas käy huutamassa tuotekehitykselle ja ei säästele sanojaan. Välit palavat sinne poikki lopullisesti. Service eli jälkimarkkinointi ja markkinointi ovat samaa organisaatiota. Johtaja Thomas määrää servicen tekemään dokumentit siitä, miten myytyjen koneiden hihnapyörät vaihdetaan vanhoihin kiilahihnoihin. Tuotannossa oleviin hän ei pääse vaikuttamaan. Ei natsat riitä.
Sitten hän käy kirjassaan teknisiin yksityiskohtiin niitä haukkumaan: "Ja nuo nerokkaat poly-V hihnapyörät ja hihnakin menettivät pian sekä teknisen että ainutlaatuisuusarvonsa; vaikka miten olisi yritetty, ne eivät pystyneet pyörittämään tuulettimen siipiä riittävän tehokkaasti, että tarpeeksi ilmaa olisi tullut läpi jäähdyttimen". "Lopulta, monien konstruktiomuutosten jälkeen jäähdytysongelma saatiin hallintaan". "Toukokuussa 1968 British Motor Corporaatio yhdistettiin Leyland Motor Corporaation kanssa".
"Nerokkaat poly-V hihnat" on ilmaisu, jonka sanoo se, joka on ottanut yhteen tuotekehityksen kanssa. Tosiasiahan on se, ettei mitään muita hihnoja nykyään uusissa moottoreissa käytetä niin paljon kuin juuri moniurahihnoja, joiden kestoikä on moninkertainen vanhoihin kiilahihnoihin verrattuna ja joita voi taivutella molempiin suuntiin ja laittaa ne käyttämään monia apulaitteita nykyautoissa.
Kyllähän tästä kaikesta käy ilmi se, miten Thomaksen käämit olivat palaneet tuossa tilanteessa. Hän siis sai selville melkein päivässä sen, mitä kehitysinsinöörit kuukausien ja vuosien työllä eivät olleet saaneet selville. Tuohan on solvausta pahimmasta päästä ja itsensä korottamista. Eikä vielä 50 vuoden jälkeenkään mies pysty antamaan periksi sitä, että markkinointi epäonnistui ja yhtiö liitettiin Leylandiin kesken kaiken uusien traktorimallien markkinoinnin. Hän siis vierittää syyn kehitysporukan niskaan. Ei hän mainitse mitään teknisiä faktoja, vaan hänen tekstinsä on ihan silkkaa haukkumista, edelleenkin, 50 vuoden jälkeen. Ja sitten hän mainitsee, että monien konstruktiomuutosten jälkeen ongelma saatiin hallintaan. Mutta ei maitse, mitä nuo muutokset olivat. Ei kehtaa mainita, eikä voi mainita.
Eikö tässä tapauksessa asia ole aivan ilmiselvä. Kun kaupan käynnissä on ongelma, silloin hermot myyntipuolella pettävät olosuhteissa, jossa oma työpaikkakin on vaarassa, ja huhut yhtiön sisällä vellovat laidasta laitaan ja lopulta kesken kaiken tapahtuu liittyminen Leylandiin eikä taatusti ole tiedossa, mitä siitä seuraa, niin noita aikoja ei pysty katsomaan totuudellisesti edes 50 vuoden jälkeen, koska leikin loppu oli käytännössä sinetöity jo silloin. Markkinoinnin ja tuotekehityksen välillä on silloin taatusti ollut kovaa huutoa. Eihän kukaan 50 vuoden jälkeen kirjoita, että selvitin päivässä sen, mitä uusien mallien tuotekehitysinsinöörit eivät vuosien työllä huomanneet. Thomasilla on vieläkin tunteet mukana täysillä tässä asiassa. Ei ole yhtään laantunut 50 vuodessa. Miettikääpä sitä.
Mutta huhuilta on vaikea katkaista siipiä. Paha sana leviää kuin kulovalkea. Ei kaikki ole aivan sitä, mitä joku kirjoittaa kirjaansa. Pitäisi kuulla myöskin tuotekehitysjoukon puheet samasta asiasta.
Minulla on vuoden -68 lopulla tuotantolinjalta tullut 4/65. Siinä on alunpitäen ollut moniurahihna. Ilmaishuollon -69 tehnyt Keskon huoltomies ei esittänyt mitään hihnamuutoksia. Tämähän on elävä todiste siitä, miten Thomas puhuu täyttä bullshittiä sanoessaan, että lukuisten konstruktiomuutosten jälkeen ongelma saatiin ratkaistua, kun mitään muutoksia ei ole tehty. Minulla on traktori, joka todistaa, ettei siihen ole tehty tuotannossa muutoksia eikä ole mitään tarvetta sellaisia tehdäkään.
Kokonaan toisessa kirjassa; Anthony Clare kertoo tuotekehitysinsinööri Bob Beresfordista sivulla 181. Siellä Beresford toteaa lopuksi, miten vanhassa Morris Motor Comapanyssä oli toiveikas ja innostunut ilmapiiri, mutta ikävä kyllä, sitä samaa ei voi sanoa British Leylandista. Ja mikäli oikein muistan, omassa kirjassaan Tony Thomas kertoo Beresfordista, että heillä oli kovia yhteenottoja eikä Beresford ottanut kuuleviin korviinsa noita ongelmien ratkaisemisia.
Tästä kaikesta on selvästi pääteltävissä yhtiön sisäiset kiehumiset ja syyllisten nimeämiset, väärin perustein. Ja ehkä liian kalliin traktorin myyntiongelmien seurausilmiöiden esiin tulosta, niin kuin Beresford maltillisesti toteaa, varsin ikävän ilmapiirin vallitessa.
-
nisu
- Nuhvitietäjä
- Viestit: 373
- Liittynyt: 21 Loka 2007, 15:28
- Konekalustoani: Leyland 270 -75 , 702 -81 , 804 -81, MF 3060 -89 , sampo 580 -89
- Paikkakunta: pohjois-pohjanmaa
No ei mennyt Tohmassin käämien palaminen hukkaan, kun vertaa leukkujen jähytystehoa.
En ole ikinä saanut leukkuisa lämpöjä punaiselle vaikka kuinka raskaasti on äjestäkin helteessä
vetäen, yhteen menoon polttoaine tankki tyhjäksi.
Kun taasen mf 3060 tahtoo kevätkynnössä lämmöt asua punaisen rajalla.
En ole ikinä saanut leukkuisa lämpöjä punaiselle vaikka kuinka raskaasti on äjestäkin helteessä
vetäen, yhteen menoon polttoaine tankki tyhjäksi.
Kun taasen mf 3060 tahtoo kevätkynnössä lämmöt asua punaisen rajalla.
-
lisenssi
- Vuoden Nuhvisti 2013
- Viestit: 1280
- Liittynyt: 17 Elo 2012, 14:53
- Konekalustoani: Nuffield 4/65
- NLCF r.y jäsen Nro: 408
Mitä tulee Thomasin kirjaan, niin sivulla 117 hän näyttää tulleen hieman katumapäälle puheistaan ja toteaa, että on vaikea puhua entistä työnantajaansa vastaan rikkoen lojaalisuuden ja toisaalta, niin kuin hän itse sanoo, joka asialla on kaksi puolta, ja nyt valitettavasti osa niistä, joiden kanssa hän heilutteli "poliittista" miekkaa, eivät ole enää elossa, että voisivat kertoa oman näkemyksensä.
Pääasia on tietenkin se, ettei meillä ole traktoreissamme lämpenemisongelmia ja jäähdyttimen tukkimalla saa moniurahihnaisessa 4/65:ssäkin lämmöt normaaliksi...
Pääasia on tietenkin se, ettei meillä ole traktoreissamme lämpenemisongelmia ja jäähdyttimen tukkimalla saa moniurahihnaisessa 4/65:ssäkin lämmöt normaaliksi...
