Nyt olisi sitten tuo toinenkin Porilainen kotiutettu.
Koneeseen on tutustuttu sen verran, että sylinteri on nostettu pois ja öljypumppu, sekä polttoainepumppu aukastu ja puhdistettu, sekä saatettu toimimaan. Ulkosäilytys paljaan taivaan alla kivikasan laidassa ties montako vuosikymmentä, ei antanut oikein lohdullisia odotuksia. Mutta mutta...kone oli kuitenkin osiltaan suht täydellinen
Tilanne on siinä mielessä aika paha, että mäntä ja sylinteri taitavat olla jo maallisen avun tavoittamattomissa (prkl. kone kun vaikuttaisi olevan 30-luvun alkupuolella tehty) Mäntä istuu kirnussa kuin valettuna, pakoputki oli täynnä vettä ja jopa kuulan alla, eli männän päällä oli vesi... saapa nähdä, että mitä löytyy, jos mäntä sattuisi vielä irtoamaan. Sylinteri on joutunut hitsusharjoituksen kohteeksi 1950-luvulla, eli kuula oli alkanut vuotamaan ja sitä oli ensin pultattu tiukemmalle ja lopuksi yritetty kaasulla hitsata sitä kiinni sylinteriin. No hitsaussaumahan irtosi sylinteristä katkaisumeisselillä, mutta kuula on entinen.
Suuttimen jalka oli myös korvattu sepän tekemällä varaosalla, eli rautavanne sylinterin ympärille ja siihen lootun kappale kiristyspulttia varten.
Ostimme kaverin kanssa puoliksi yhden Porilaisen raadon, kun entisöimme nuita edellisiä. Siitä jäi ehyt kuula ja sylinteri myöhempää tarvetta varten. Vain mäntä pitää saada ehyenä ulos ja toivoa, että se olisi vielä pelastettavissa. Puutelistalle jää vain kuulan hattu.
Mutta kyllä tästäkin vielä savut otetaan...ennemmin tai myöhemmin