Onhan noita jo tullut kivasti
Mietittiin tuon "nuutu":n kanssa tuossa yksi ilta, että nuffieldin suunnitteluun on todella paneuduttu, vaikkakin kaikki eivät sitä huomaakkaan.
Aloitetaan keulasta:
Nätti muotoilu, mutta ei siinä kaikki: Konepelti aukeaa helposti, jolloin esille tulevat moottorin huoltokohteet ja akut, aivan kuin "tarjottimella". Öljyjen vaihto on nopeaa, samoin nesteiden lasku kiitos suurien roppujen, ja nesteenlaskupaikkoineen.
Moottori (BMC) on todella hyvä käyntinen, nätti ääni ja vahva, vähäkulutuksinen.
Keulan runko on tehty erilaisia koneita ajatellen, valurungossa on valmiit kiinnityspisteet etukuormaajalle, nostolaitteelle, ohjaustehostimelle, puskulevylle, puskurille... mille ikinä tahtoo JA KESTÄÄ! Sama runko toimii suojana maastoajossa, oikeastaan pohjapanssaria ei tarvita, jos traktorissa on kolmiotuki etuakselille. Loppuosa traktorista onkin tasaista ja maavaraa riittää, jos etuakseli ylittää esteen, niin nuffi ei mahastaan kiinni jää.
Kytkimen huolto on mietitty myös. Ei mene kauaa, ja traktoria ei tarvitse katkaista. Etu kiireisinä aikoina. Kytkinpolkimen liike on saatu hyväksi, poljin on tarkka ja todella kevyt! Ja tunnetusti kytkinkoppaan mahtuu mukaan ylimääräistä tekniikkaa, jos samaa rakennetta olisi käytetty 90 luvulla tehokkaasti olisi siihen voitu rakentaa mm. pikavaihteisto.
Ohjaus on kevyt, tosin muutamat rakenteelliset kohdat heikohkoja, ratin paikassa ajateltu kyntäjää ja pitkän matkan ajajaa: Kyynespää polvelle ja sormilla ohjaus. Ei rasitu hartiat eikä muut.
Vaihteisto on selkeä, vaihteet vaihtuvat hyvin kun osaa tekniikan ja lisäksi se on todella hiljainen! Kymppiloota vain parantaa hyvää.
Itse kuskin oloista: Nuffin ohjauspaikka on selkeä, kaikki tunnistaa mitä on missäkin! Haarojen välistä ei kulje ylimääräisiä letkuja/putkia, ei ole hirveää keppihässäkkää keskellä ja mittaristolle näkee hyvin. Ainoat liikkuvat osat ovatkin jarrutangot kuskin alueella.
Peräosa on suunniteltu myös hyvin: Banjot ovat reijitetty erilaisia kiinnitystarpeita ajatellen, samoin mahan allahan on myös paikka (kolmiotuen taka-osa, mutta k-tuki pitää ottaa pois). Ne ovat myös hyvin tasaiset ja sekin on hyvä, pyöreän ympärille on hankala tehdä rakenteita.
Sitten se parjattu hydrauliikka: Mistä 40 luvun lopun traktorista löytyy lisähydrauliikka valmiina vivustoineen, 54 litran öljytilavuus, valmis paikka nostolaitteen lisäsylinterille kaikkine hydrauliikkoineen, vapaapaluu paikkoja monta, lukitus nostolaitteelle, päälle 30 litran minuuttituotto...?
Kuinkas moni onkaan huomannut sen, että suunnittelijat ovat huomioineen nostolaitteen lisäsylinterin paikan?
Siinähän se on, venttiileineen joka toimii suoraan nostolaitteen omasta vivusta!
Nostolaite on varta vasten suunniteltu sinne taakse "repuksi", tällä saadaan mainio painonjakauma AIKAISIAAN työkoneita varten, ja hyvä vetoteho. Joku sanoi, että nuffi kun jää äestäessä kiinni, niin taapäin ei pääse pois vaan siitä mennään eteenpäin: Pitää paikkaansa kyllä!
Niin ja huolto on helppoa, kun se lähtee koko pakettina pois.
Ulos-oton korkeudesta: Nuffield oli edellä aikaansa: Nykyiset suuret koneet vaativat korkean ulos-oton, mm. hinattavat koneet ovat korkealla, joita vartenhan tuo paikka nuffissa olikin korkealla. Monesti näkee koneita joissa akseli lähtee enemmän yläviistoon kuin alaviistoon!
Olikos muuta... ei nyt tule mieleen äkkiseltään
Kaikella kunnioituksella