On tullu kateltua nykyajan nuortenkin touhua, eli minkälaisia nuoretmiehet ovat.No eihän ne nykyään tee mitään. Monestikki näkee jotaki lökäpöksy housuja ja tupakin polttajia ja sitte niitä jotka rälläävät yöt, ja no kotona saattaa jotaki työtä koittaa tehrä.Onko enää niitä miehiä, jotka tekevät kotona paljon työtä, eivätkä ole niitä nykyajan nuoria, vaan niitä raavaita miehiä mitä ennenvanhaankin oli??
No tässä esimerkki minkälaisia miehet olivat ennen. Ne olivat voimakkaita raavaita, ja tekivät kovaa työtä, mitä nuoret voisivat nykyään kunnioittaa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1 ... 121&a=2660
Savotta jätkät
Valvoja: automies560
On se hyvä, että joku toinenkin on huolissaan tästä asiasta. Moni juttu on keikahtanut päälaelleen niistä ajoista, kun isä lampun osti. Maailma on mennyt eteenpäin, mutta ei joka kohdassa parempaan suuntaan. Onneksi on edes siemeniksi kunnon työmiehiä ja jätkiä. Nykyään heidän tekemisensä ja aikaansaannoksensa eivät valitettavasti kiinnosta ketään. Työnkuva on muuttunut niin, että ruumiillisen työn tekijää ei arvosteta. Ihmistä, joka tekee vain ruumiillista työtä pidetään jotenkin tyhmänä. Mutta jos he olisivat pöljiä, rakennusmiehen tekemä talo sortuisi, metsurin tekemä harvennus epäonnistuisi, jne. Herrojen tyhmyyden maksaa jätkä selällään, mutta jätkän tyhmyyden maksaa herra lopputilillä.
Me kyllä näemme vielä ajan, että ryvemme viinaongelmissa, niinkuin naapurimme idässä nyt tekevät. Tässä asiassa nykynuorison pitäisi terästäytyä. Sillä niin makaa, kuin petaa....
Me kyllä näemme vielä ajan, että ryvemme viinaongelmissa, niinkuin naapurimme idässä nyt tekevät. Tässä asiassa nykynuorison pitäisi terästäytyä. Sillä niin makaa, kuin petaa....
Työn iloa ja onnistumisen riemua vahvalla kotimaisella.
-
Joonas Potkonen
- Ylläpitäjä
- Viestit: 7384
- Liittynyt: 25 Maalis 2007, 01:40
- Konekalustoani: N 3DL '59, N 460 KKK '64, V 500 '69, L 245 '73 L 270 Vammas Kersantti '75, L 262QMS '79 L 2100 '79, L 472SQMS '80, V N103 HT5, Valtra N141
- NLCF r.y jäsen Nro: 001
- Paikkakunta: Ilomantsi
- Viesti:
Jotenkin en nyt malta olla kommentoimatta.
Yksi mikä on tainnut aina olla on ollut vanhempien parjaus nuorista, läpi sukupolvien. Musiikin saralla tämä on ollut erittäin vahvaa, ja käynee osin esimerkistä tässäkin. 50 - 60 luvun nuorisoa parjattiin, että ne ovat vain pilveä vetäviä rällästäjiä, mutta onhan niistäkin kelpo kansaa tullut kautta maailman. 80 luvun alun melko kantaaottavaa musiikkia kuunnelleet, ovat hekin melkolailla toimeentulevia, vaikka silloinkin on kuulema parjattu, että nuoriso on pahan syömä.
Nykymusiikki onkin sitten tätä Heavyä, jota vanhempi kansa ei ymmärrä, ei sitten yleensä yhtään. He ovat tottuneet joko 50-60 ja 70 luvun "kansanrockkiin" tai sitten 80 luvun alun rockkiin, underground tyyliseen kantaaottavaan rockiin tms tms, jota silloin vanhemmat ovat parjanneet ja pahoin. Selvä jatkumo siis on olemassa. Mitähän me nuoret parjaamme kun olemme itse sitten vanhempia? Näin teemme, se on varma.
Onhan toki selvää, että vapaa kasvatus on tuottanut hedelmää, jos menet naapurin sälliä komentamaan pois omilta mailtasi niin vastaus on jotain mitä sen ikäisellä ei pitäisi olla tiedossa. Tv, pelit ynnämuut viihdykkeet tuovat katsottavaksi väkivaltaa joka ei varmasti jätä vaikuttamatta pienempien mielensopukoihin.
Kaupungistuminen on yksi paha paikka, ei ihminen ole luotu moiseen betoniloukkoon. Toki ihminen on sopeutuvainen, mutta kyllä se kaipaa luontoa ja rauhaa sekä mallia luonnosta elämiseensä. Lainatakseni Klamydia orkesteria: Toinen reppana turvautuu nuoraan, kun on asiat sanottu sille liian suoraan. Tämä sanoja ei välttämättä ole henkilö, vaan maailma. Näistähän saa lukea melkein joka päivä.
Tottahan se on, että nykypäivänä ei nuorista ole sellaiseen työhön kuin metsuri tai tukkijätkä. Osa syynä on juurikin tuo että ammatteja ei arvosteta, mutta kohta tuntuu ettei nuorista ole enää metsäkoneen kuljettajiksikaan. No mistäs tämä johtuu? Ehkä porukkaa olisi ja kiinnostuneita, mutta jo heti peruskoulussa annetaan ymmärtää, että parempi kun menee lukioon eikä vaivaudu tämmöisille aloille. Onneksi en kuunnellut silloin, vaan kävin metsäkonekoulun.
Kaikenlaista hiihtäjää sielläkin oli, muutama pääsekaisin mömmöistä, yksi parhaista oppilaista pimahti ja ampui itsensä 18v juhlien jälkeen, tupakkia paloi lähes kaikilla, tosin mallihan lähtee kotoa, oli niitä joille opiskelu oli pakkopuuroa, toisinsanoen vanhemmat olivat passittaneet lapset kotoa, kunhan vain pois jaloista ja tulos näkyi. Olivat sitten meidän loppujen opiskeluhaluisten jaloissa. Mutta suuresta joukosta löytyi kyllä ne kaverit jotka halusivat allalle, halusivat opiskella ja tosiaan näki että ne kykenevät töihin. Asenne olikin sitten jo alusta alkaen nähtävissä.
Paljoa en ole itsekkään vielä nähnyt, joten paha sanoa tämän enempää: Meitä on joka lähtöön, ollut aina ja tulee olemaan. Vielä tulee semmoinen päivä, että luonnonvara alaa ja raskasta työtä arvostetaan!
Yksi mikä on tainnut aina olla on ollut vanhempien parjaus nuorista, läpi sukupolvien. Musiikin saralla tämä on ollut erittäin vahvaa, ja käynee osin esimerkistä tässäkin. 50 - 60 luvun nuorisoa parjattiin, että ne ovat vain pilveä vetäviä rällästäjiä, mutta onhan niistäkin kelpo kansaa tullut kautta maailman. 80 luvun alun melko kantaaottavaa musiikkia kuunnelleet, ovat hekin melkolailla toimeentulevia, vaikka silloinkin on kuulema parjattu, että nuoriso on pahan syömä.
Nykymusiikki onkin sitten tätä Heavyä, jota vanhempi kansa ei ymmärrä, ei sitten yleensä yhtään. He ovat tottuneet joko 50-60 ja 70 luvun "kansanrockkiin" tai sitten 80 luvun alun rockkiin, underground tyyliseen kantaaottavaan rockiin tms tms, jota silloin vanhemmat ovat parjanneet ja pahoin. Selvä jatkumo siis on olemassa. Mitähän me nuoret parjaamme kun olemme itse sitten vanhempia? Näin teemme, se on varma.
Onhan toki selvää, että vapaa kasvatus on tuottanut hedelmää, jos menet naapurin sälliä komentamaan pois omilta mailtasi niin vastaus on jotain mitä sen ikäisellä ei pitäisi olla tiedossa. Tv, pelit ynnämuut viihdykkeet tuovat katsottavaksi väkivaltaa joka ei varmasti jätä vaikuttamatta pienempien mielensopukoihin.
Kaupungistuminen on yksi paha paikka, ei ihminen ole luotu moiseen betoniloukkoon. Toki ihminen on sopeutuvainen, mutta kyllä se kaipaa luontoa ja rauhaa sekä mallia luonnosta elämiseensä. Lainatakseni Klamydia orkesteria: Toinen reppana turvautuu nuoraan, kun on asiat sanottu sille liian suoraan. Tämä sanoja ei välttämättä ole henkilö, vaan maailma. Näistähän saa lukea melkein joka päivä.
Tottahan se on, että nykypäivänä ei nuorista ole sellaiseen työhön kuin metsuri tai tukkijätkä. Osa syynä on juurikin tuo että ammatteja ei arvosteta, mutta kohta tuntuu ettei nuorista ole enää metsäkoneen kuljettajiksikaan. No mistäs tämä johtuu? Ehkä porukkaa olisi ja kiinnostuneita, mutta jo heti peruskoulussa annetaan ymmärtää, että parempi kun menee lukioon eikä vaivaudu tämmöisille aloille. Onneksi en kuunnellut silloin, vaan kävin metsäkonekoulun.
Kaikenlaista hiihtäjää sielläkin oli, muutama pääsekaisin mömmöistä, yksi parhaista oppilaista pimahti ja ampui itsensä 18v juhlien jälkeen, tupakkia paloi lähes kaikilla, tosin mallihan lähtee kotoa, oli niitä joille opiskelu oli pakkopuuroa, toisinsanoen vanhemmat olivat passittaneet lapset kotoa, kunhan vain pois jaloista ja tulos näkyi. Olivat sitten meidän loppujen opiskeluhaluisten jaloissa. Mutta suuresta joukosta löytyi kyllä ne kaverit jotka halusivat allalle, halusivat opiskella ja tosiaan näki että ne kykenevät töihin. Asenne olikin sitten jo alusta alkaen nähtävissä.
Paljoa en ole itsekkään vielä nähnyt, joten paha sanoa tämän enempää: Meitä on joka lähtöön, ollut aina ja tulee olemaan. Vielä tulee semmoinen päivä, että luonnonvara alaa ja raskasta työtä arvostetaan!
Maatilallinen Ilomantsin Kuuksenvaarasta.
Omat pojat ovat vielä niin pieniä, että en uskalla kuin toivoa, että heistä tulisi hyviä jätkiä, -- olkoon ammatti sitten mikä vaan. Pää on pääasia. Jos ihmiseltä puuttuu halu kartuttaa käden taitoja tai into opetella uusia asioita, peli on menetetty. Ihmisen pitäisi kai kehittyä ihmisenä kehdosta hautaan?? Mutta mitenpäs kerrot kavereille asoista, joita silmät ei näe ja korvat kuule?? Se rahakin on tärkeä, mutta ei lopulta ratkaise kaikkea.
Viimeksi muokannut MTM, 02 Tammi 2009, 12:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Työn iloa ja onnistumisen riemua vahvalla kotimaisella.
On se tuo nuorten kasvattaminen paljon tosiaan muuttunut. Joskus katottiin pitkään, jos esim. 15v kölli ei ollut jo kesätöissä. Hyvin nuorina oltiin jo jakamassa esim. sanomalehtiä, leikkaamassa nurmikoita ja muissakin puutarha- ja aputöissä jne. Jos ei menty oppikouluun, niin "ripiltä pääsyn" jälkeen oltiin jo yleensä ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa jne. Nyt on naapurissakin jeppe jo kohta 25v ja yhtään päivää ei ole ollut vielä missään ansiotyössä! Iskälle vaan listaa, mitä kulloinkin tarvitaan! Paalaukseen on mennyt kaahailun jälkeen moottoripyöriä, autoja jne. siinä samassa mennyt ainakin yhden "kartturin" henkikin jo ja omakin ollut jo välillä pahasti katkolla. Eipä ota vanhemmat, eikä poika siltikään vielä opiksi.
Rahan arvostaminen ja se, mitä sen saamiseksi on yleensäkin tehtävä, on mielestäni nykynuorilla pahasti hukassa. Kaiken haluamansa, kun saa jo hyvin pienestä lähtien ihan vaan mankumalla! Joskus poljettiin kaverien kanssa esim. jalkapalloharjoituksiinkin pari kertaa viikossa vajaan 10km:n päähän, juostiin pari tuntia siellä ja taas pyörillä kotiin, ei vienyt kukaan millään "elintasomaastureilla" lapsiaan harrastuksiin, vaikka nyt olisi jollain perheellä auto jo ollutkin käytettävissä.
Ennen kasvatettiin mukulat myöskin semmoiseen ajatukseen, että oltaisiin "ihmisiksi" yleensäkin ja ei tuotettaisi esim. vanhemilleen mitään hävettävää! Sosiaalinen kasvatus puri myöskin joka puolella, kaikilla vanhemmilla oli "kirjoittamaton oikeus" puuttua häiriöihin heti tuoreeltaan. Jos joku jäi kiinni esim. omenavarkaudesta, rangaistus oli omenapuun omistajan määrättävissä ja ei siitä kukaan minnekään raastupaan lähtenyt muitten mukuloitten kouluttamisesta, kuten nykyään. Kouluissa oli opettaja se joka sanoi, mitä tehdään ja milloin jne. Häiriköt saivat herkästi fyysistä hyvinkin iholle käyvää kuritusta ja se oli aivan luonnollista toimintaa. Nykyäänhän opettajat saattavat joutua jo raastupaan, mikäli katsovatkin jo liian vihaisesti oppilaitaan.
Yksi entinen työkaveri opettaa nykyään teollisuusammattikoulussa ns. amiksille jatko-opetusta ja kertoi, että he itte aikoinaan 60-luvulla tekivät silloisessa amiksessa paljon mm. erilaisia työkaluja karkaisuineen jne. Jakoavain oli yksi normaali koulutyö siihen aikaan, eikä edes vaikeimmasta päästä lainkaan! Muutamaan vuosikymmeneen ei ole hänkään enää tajonnut kuulemma jakarin tekemistä "kisällityönä" edes parhaille amiksille, kun se olisi aivan toivon tehtävä heille!
Nyt ollaan auto- ja konekorjaamoillakin jo surkeassa tilanteessa, kun "värkit" monimutkaistuvat ja sinne ajautuvat äijät senkun yksinkertaistuvat! Yhden traktorimiehen töppäilujen takia jouduin yhtä autoani käyttämään vak. yhtiön määräämällä peltikorjaamolla ja voi kiesus, mikä oli tulos! Mikään ei onnistunut kunnolla ja lopulta korjaamon pomo myönsikin hyvin huolestuneena, että ei se ole kuule helppoa hänelläkään, kun katot noita äijiä, mitä verstaalla hipsii! Jokaisen vieressä pitäisi istua valvomassa kuulemma jokainen homma. Hyviä vanhoja korjausäijiä ei enää kuulemma ole ja uusia hyviä äijiä ei ole edes tiedossa alalle mistään.
Rahan arvostaminen ja se, mitä sen saamiseksi on yleensäkin tehtävä, on mielestäni nykynuorilla pahasti hukassa. Kaiken haluamansa, kun saa jo hyvin pienestä lähtien ihan vaan mankumalla! Joskus poljettiin kaverien kanssa esim. jalkapalloharjoituksiinkin pari kertaa viikossa vajaan 10km:n päähän, juostiin pari tuntia siellä ja taas pyörillä kotiin, ei vienyt kukaan millään "elintasomaastureilla" lapsiaan harrastuksiin, vaikka nyt olisi jollain perheellä auto jo ollutkin käytettävissä.
Ennen kasvatettiin mukulat myöskin semmoiseen ajatukseen, että oltaisiin "ihmisiksi" yleensäkin ja ei tuotettaisi esim. vanhemilleen mitään hävettävää! Sosiaalinen kasvatus puri myöskin joka puolella, kaikilla vanhemmilla oli "kirjoittamaton oikeus" puuttua häiriöihin heti tuoreeltaan. Jos joku jäi kiinni esim. omenavarkaudesta, rangaistus oli omenapuun omistajan määrättävissä ja ei siitä kukaan minnekään raastupaan lähtenyt muitten mukuloitten kouluttamisesta, kuten nykyään. Kouluissa oli opettaja se joka sanoi, mitä tehdään ja milloin jne. Häiriköt saivat herkästi fyysistä hyvinkin iholle käyvää kuritusta ja se oli aivan luonnollista toimintaa. Nykyäänhän opettajat saattavat joutua jo raastupaan, mikäli katsovatkin jo liian vihaisesti oppilaitaan.
Yksi entinen työkaveri opettaa nykyään teollisuusammattikoulussa ns. amiksille jatko-opetusta ja kertoi, että he itte aikoinaan 60-luvulla tekivät silloisessa amiksessa paljon mm. erilaisia työkaluja karkaisuineen jne. Jakoavain oli yksi normaali koulutyö siihen aikaan, eikä edes vaikeimmasta päästä lainkaan! Muutamaan vuosikymmeneen ei ole hänkään enää tajonnut kuulemma jakarin tekemistä "kisällityönä" edes parhaille amiksille, kun se olisi aivan toivon tehtävä heille!
Nyt ollaan auto- ja konekorjaamoillakin jo surkeassa tilanteessa, kun "värkit" monimutkaistuvat ja sinne ajautuvat äijät senkun yksinkertaistuvat! Yhden traktorimiehen töppäilujen takia jouduin yhtä autoani käyttämään vak. yhtiön määräämällä peltikorjaamolla ja voi kiesus, mikä oli tulos! Mikään ei onnistunut kunnolla ja lopulta korjaamon pomo myönsikin hyvin huolestuneena, että ei se ole kuule helppoa hänelläkään, kun katot noita äijiä, mitä verstaalla hipsii! Jokaisen vieressä pitäisi istua valvomassa kuulemma jokainen homma. Hyviä vanhoja korjausäijiä ei enää kuulemma ole ja uusia hyviä äijiä ei ole edes tiedossa alalle mistään.
