Mannihan oli parhaasta päästä, aluekepissä pakkialue, istuimelle pääsee helpoiten, mutta jotenkin se ei ole kone sekään minun makuun. Sinänsä nelikko MAN on todella terveääninen, pehmeä käynniltään ja varmasti peltotöihin kova veturi. Olisi mukava kokeilla kuinka esimerkiksi nelisiipiset 14" hinattavat aurat kulkisivat tuollaisella ihan oikeissa töissä. Useammasta vain oli etuperät poksuneet rikki
Nuffieldin tehtaan omaan avo-ohjaamoon, ilman kotimaassa väkerrettyjä suojia, on todella helppo kulkea. Vivut eivät ole tiellä ja astinlaudoilla mahtuu tennari pyörähtämään. Hurlliman näytti myös avonaiselta. Mutta sitten ne pikkudeutsit, isot deutsit, normagit, hanomagit... ei niihin sovi. Keppiä ja vipua on tiellä, astinlautoja ei kaikissa edes ole, vaan jalat asetellaan jonnekkin ei tasaisen vaihteistokotelon päälle, vipuja jalanjuuressa ja tennari ei sovi sinne väliin kääntymään.
Harrasteajeluun ne sopivat yhtä kaikki, mutta ei esimerkiksi tilanteeseen, jossa ajetaan halkopinolle, pinotaan kauhaan puut, noustaan traktoriin ajetaan talliin, laskeudutaan pinoamaan, noustaan taas... suunniteltu, että kuljettaja kerran pari nousee traktorista päivän aikaan, ei jatkuvaan hyppimiseen.
Viidestä mannista muuten, jolla ajoin, kaksi sammui ilman avitusta ruikkapumpun kupeesta, muissa vivusto ei riittänyt sammuttamaan konetta. Kuulemma tyyppivika sanoivat alan harrastajat.



