Nuhvi.fi

Mulla on nuffin siivistä sekä keltasia että punasia. Leukuissa ainakin on keltasia siipiä enimmäkseen vissiin ollut??

Kaveri kävi nostamassa Catilla. Nousi ärsyttävänkin helposti. Irroitus kun oli aikamoinen ähellys, kun piti hakea metsästä järeät pöllit kiikkuun.

Ajassa taaksepäin.
Tuossa se kunnostettu laahain. Pala on teflonia. Aavistuksen paksumpi mitä alkuperäinen ja siitä syystä laahaimen runkoa on siirretty sen verran, että laahaimen liukupinta olisi vanhan tasolla. Koitin 2K-liimalla kiinnittää ruuvien lisäksi, mutta ei kai tuollaisessa mikään liima pidä. Onpahan kuitenkin yritetty. Pultin päät on lytätty. Parhaani yritin ja toivottavasti toimii.



EDIT: Ai niin. RT-pään kiinnitysmutterissa on jengat todella huonot. Siis se missä on sokka ja sille kolo. Onko tuo nyt sitten kruunumutteri. Kuitenkin, osaisiko joku sanoa mitat ja nousun kyseiselle mutterille? Ei ole oikein sopivia mittausvälineitä matkassa, eikä täällä ole lähimainkaan kauppaa, josta voisi mennä mallin kanssa kysymään, kun kyse ei varmaan ole kilotavarasta. Täytyy tilata jostain pulttikaupasta, tai voin ostaakin, jos jollain on ylimääräisiä ja laittaa kirjekuoressa tulemaan.

Puhdas tefloni on viruvaa materiaalia. Ruuvit saattavat löystyä ja ... Jarruniiteillä kiinni tai ruuvit rautalangalla lukittuina (sori, tuossahan ei olekaan kierrettä teflonissa ja on tuplamutterit). Teflonia saa liimattua etsattuna (happokäsittely) tai muutamilla erikoisliimoilla. Laahaimissa usein käytetään öljynailonia tai komposiitteja, joiden kulutuskestävyys on parempi kuin teflonilla.

Pelkän muistikuvan perusteella mutterit 5/8 UNF. UNF se on joka tapauksessa. Kannattaa mitata se kierteen ulkohalkaisija.

Kysyin Kitkaliimaus-nimisestä firmasta niittejä ja niittausapua, mutta heillä ei sopivia niittejä ollut. Todennäköisesti heillä oli vähiten mielenkiintoa. Tein laahaimen runkoon kierteet ja teflonin upotuksiin on ruuviit sovitettu tiukaksi. Tuplamutterit siis ovat tavallaan molemmat lukitusmuttereina. Vähän erikoinen patentti, mutta kyllä sen uskoisin olevan lujempi kuin alkuperäinen. Ne alkuperäiset niitit on melko pehmyttä tavaraa ja monessa purkuosassahan niitit ovat irronneet tai löystyneet. Meinaatko lisenssi, että tulee ongelmia tuon teflonin kanssa? Aika kettumaista tavaraa se oli ainakin muokata tuohon palaksi. Haluaisin uskoa, että voideltuna se ei ihan hetkessä kulu pois.

Teflon tuli materiaaliksi tuon ostoilmoitukseni perusteella http://www.nuhvi.net/foorumi/viewtopic.php?f=7&t=6747" onclick="window.open(this.href);return false;

Kulumisnopeuksia ohessa:

PTFE 51,5 tuhannesosamillimetriä/km pintapaineella 6 N/mm2

PA 6 5,8 -- " -- pintapaineella 15 N/mm2

POM 6,5 -- " -- pintapaineella 15 N/mm2

Eli yli puolta pienemmällä kuormituksella puhtaan teflonin kulumisnopeus on lähes 10-kertainen nailoniin ja polyasetaaliin verrattuna. Itse teen teknisiä osia pääasiassa mustasta POMista.
Pyörötangosta katkaisemalla esim olisi voinut helposti tehdä tuon osan. POMia on mukava koneistaa ja sen lujuus riittää jopa hammaspyöriin, jotka ovat kevyesti kuormitettuja. POM on hinnaltaan paljon edullisempaa kuin PTFE.

Saattaa hyvin olla, että tuo teflonpala kestää, kunhan siihen kuluu ensin riittävä kantopinta. Hyvä, että ruuvien kannat ovat tiukat, ettei pala pääsisi virumisen seurauksena hölskymään ja rikkoontumaan aikaa myöten. Ja jos mutterit on Loctitellä lukittu, niin pysyvät kyllä kiinni. Jos kuitenkin jotain selviä hälyttäviä rohinoita alkaa kuulua jakopäästä (ketju ottaa pultinkantoihin kiinni), niin saattaa olla syytä tarkastaa palan kunto ja tarvittaessa tehdä uusi PAsta tai POMista.

Kiitos tiedoista! Kulutuspintaahan tuossa on nyt enemmän kuin alkuperäisessä ja ruuvien kannat on syvemmällä kuin alkuperäisessä. Ja mökkitraktorina ei taida tunteja tulla samalla tavalla kuin Nuhvin nuoruuden vuosina. Tuohon patenttiin sopivien tarvikkeiden hankinta oli tavallaan hankalaa, kun ei yrityksiä kiinnosta myydä postimerkin kokoista kulutuspalaa tai neljää niittiä, tai antaa samalla rahalla neuvoja. Onneksi on nuhvisteilta löytynyt auttamishalua ja sen ansiosta laahaimen kunnostus olikin alkuvaikeuksien jälkeen helppo homma. Ollaan seuraavalla kerralla kenties taas vähän viisaampia. Kone olisi vieläkin kasaamatta, jos en olisi päättänyt, että nyt se laahain kunnostetaan niillä aineksilla joita on saatavana. Kokeiluhan tuo oli, kun ei ole kukaan muu Nuhvin laahainta korjannut, että niissä tietysti aina epäonnistumisen mahdollisuus on. En tuosta kuitenkaan stressiä ota. Öljynvaihdossa täytyy tarkistaa suodatin ja öljyt, että onko teflonia seassa. Muuten normaalia moottoriäänien seurailua.

Se kruunumutteri on 9/16. Yllättäin tarjosivat rautakaupassa ensin eioota, mutta kun ehdotin ruohonleikkurikirjoista katsomista, niin myyjä bongasi mutterin suoraan Murray-varaosahyllystä. En kysynyt, että mihin se mutteri oikein kuuluu, kun heillä oli oikein pussillinen niitä hyllyssä, että se on joku kulutustavaran tyyppinen jossain koneessa, mutta pääasia että löytyi lopulta näin helposti.

Koneistamossa kävin poraamassa kunnostettuihin nostolaitteen "lenkkeihin" 20 milliset reiät. Kiirettä piti heillä koneistamossa, mutta onneksi sai itse porata.

Kävi vieras (Nuhville tuttu) ja toi tullessaan tuliaisia.



Ensimmäisestä ei tarvitse kertoa mikä se on. Mutta tietääkö kukaan, että minkä kiinnityskynnet on laatikon sisällä? Ensimmäisessä kuvassa näkyvät laatikon oikeassa alareunassa.

Jonkinlaisen vinssiin jäänteet viimeisessä kuvassa. Lisää osia saattaa vielä löytyä myöhemmin. Tavarat ovat erittäin merkityksellisiä siksi, että laatikko on Nuhvin oma laatikko, jota se on vuosia kantanut reppuselässä ja vinssikin liittyy Nuhvin menneisyyteen. Mies kenen isä omisti Nuhvin 1983-2012 kävi katsomassa Nuhvia ja toi nuo aarteet tullessaan.



Nuhvin kanssa päästiin jo liikkeellekin. Positiivista oli se, että nostolaite toimii hienosti ja on erittäin nopea. Huonompi juttu se, että koneesta kuuluu jonkin verran ylimääräistä kalkatusta tietyllä kierrosluvulla. Tai sitten se kuuluu jostain jäähdyttimen luota. Laahaimeen en usko, kun ääni ei ole oikein sellainen. Minusta se tuli kannen jälkikiristyksen jälkeen, kun venttiilit piti säätää uudestaan, mutta ei se venttiiliäänikään oikein ole. Todennäköisimpänä pidän sitä, että sylinteriputki on 180 astetta eri päin kun ennen ja kun on sohlot pytyt ja kulahtaneet männät, niin pääsee mäntä kalkattamaan. Ykkösen sylinteriputkessa kun on kangen jälki, niin se on nyt juuri samassa asennossa kuin aiemmin, tai 180 astetta käännettynä ja ääni voisi tulla siitä, jos se on sen 180 astetta kääntynyt. Toisaalta minä välillä olen kuulevinani, että se koplingin ääni kuuluu vaan toiselle puolelle läpi. Ja siksi se ääni tuli vasta jälkikiristyksen jälkeen, kun koplinkikin oli moottorin maalauksen takia hetken aika hiljainen.


Toinen vaiva on sellainen, että öljynpaine jää kylmänä alemmaksi, jos nokka on ylämäkeen. Täällä oli jossain kolmosessa ollut samanlaista vaivaa ja siinä vaivaan oli löytynyt ratkaisu harvemmasta sihdistä. Sihti on puhdistettu tarkoin ja tarkistettu moottoria kasatessa. Käytännössä ongelma on hyvin mitätön, kun öljytaso on ylärajassa. Sen juuri ja juuri huomaa, kun osaan nyt asiaan kiinnittää huomiota. Kun öljytaso oli alempana, niin asian huomasin selvästikin, kun käänsi keulan ylämäkeen kylmällä koneella. Silloinkin öljynpainetta oli vielä 2 baaria tyhjäkäynnillä, mutta tietenkään öljynpaineeseen ei saa vaikuttaa se, että onko traktori ylä- vai alamäessä. On mahdollista, että vaiva oli traktorissa jo ostettaessa, koska silloinkin ihmeteltiin kuumana nousevaa öljynpainetta. Öljyinä on nyt 15W-40 mineraali, joka on kyllä kylmänä aika jankkia, mutta ei se nyt kesäpäivänä niin jankkia pitäisi olla, ettei paineet meinaa nousta kunnolla. Nyt kun öljytaso on ylärajassa, niin paineet on 60 ja 100 välissä koko ajan. Vajaalla täytöllä ne rauhoittui tuohon väliin vasta moottorin lämmettyä hetken. Kertoisi mielestäni foorumilla jo aiemmin käsitellystä vaivasta, jossa sihdin sisäpuoli oletettavasti tyhjeni, kun sihdin läpi ei virrannut tarpeeksi nopeasti uutta öljyä. Sihti on tosiaan puhdistettu tarkoin ja asennus on tehty uudella tiivisteellä, aavistus moottorisilikonia lisäksi ja kiristys tarkistettu vielä myöhemmin uudelleen.

Kyllä sen huomaa, että ei kulahtaneilla osilla uutta tehdä, mutta jos kone noin toimii kuin nyt, niin remonttia voi pitää onnistuneena ja se varmasti riittää näillä tunneilla. Ja tuntuu, että kone on tykännyt siitä, että sillä on nyt ajettu useampi tunti. Melkein 20 litraa dieseliä on jo poltettu. Alussa ilmeni jonkin verran savutusta rasitettaessa ja nyt se on selvästi vähentynyt. Kai siinä menee oma aikansa, että uudet männänrenkaat asettuvat kulahtaneisiin putkiin. Ja ensimmäisessä tankkauksessa laitoin 2T-öljyä dieselin sekaan.

Joo, ensin ajettiin vähän hupia ja sitten lähdettiin äkeellä repimään pajupuskien juuria pellolta. Sen jälkeen vähän kokeiltiin kyntää Fiskarsin auroilla ja sitten äestettiin taas. Ihmeen hyvin lähtee Nuhvin kanssa pajupuskien juuret maasta. Pajupuskien juurien repiminen meillä olikin ensimmäisenä tehtävälistassa.

Juu ei vanhoilla osilla kootessa uudenveroista moottoria voi odottaakaan.

Omassakin Delvac 15w-40 mineraalit, ja ennen sitä sihdin päälle virittelemääni peltipurkin puoliskoa sai käytellä joutoa, tai hiukan reilua joutoa muutaman minuutinkin, ennenkuin passas harkita varveja 1500 tuntumaan edes nostella.
Tosin, lämmityskäyttö ittellä tossa on silti nykyään joka käyttökertainen toimi, ennen isompia kierroksia tai rasittamista.....

Huomasitko omassasi eroa sillä, että onko keula ylä- tai alamäkeen? Ja oli siis ylipäätään samanlaista vaivaa, että paineet ei nouse heti normaaliin? Kun olen miettinyt, että onko muitakin samasta oireesta kärsiviä kuin se yksi 3DL Nuhvisti, joka oli asiasta keskustelun avannut. Selkeästi öljyn lämpeäminen ja juoksevammaksi muuttuminen on se juttu, jolla vaiva katoaa. Aiemmassa elämässä Nuhvissa on kuulemma pyörineet 10W-30 viskositeetin öljyt.

Työkalulootan kiinnikkeet on ohjekirjalle ja rasvaprässille.

audiq kirjoitti:Huomasitko omassasi eroa sillä, että onko keula ylä- tai alamäkeen? Ja oli siis ylipäätään samanlaista vaivaa, että paineet ei nouse heti normaaliin? Kun olen miettinyt, että onko muitakin samasta oireesta kärsiviä kuin se yksi 3DL Nuhvisti, joka oli asiasta keskustelun avannut. Selkeästi öljyn lämpeäminen ja juoksevammaksi muuttuminen on se juttu, jolla vaiva katoaa. Aiemmassa elämässä Nuhvissa on kuulemma pyörineet 10W-30 viskositeetin öljyt.

Minullakin ilmeni samanlaista oiretta viimetalvena 61:sessä kolmosessa, syytä en tiedä, öljyt teboilin monitraa 10W-30:stä.
Nyt on kone auki, pari syytä mikä vähän epäilytti, ensinnäkin öljynpainemittari, ei palaudu alkuasentoon. Toiseksi,kakkosen kiertokangen laakeri, saanut vähän jotain ylimääräistä öljynkiertoon. Ei tuon kyllä pitäisi vaikuttaa mitenkään kylmien öljyjen hitaaseen öljynpaineitten nousuun.
Pitää vielä tutkia tarkemmin ennen kasausta öljypumpun kunto, onko mahdollisesti ylimääräisiä välyksiä. Huomenna saan uudet sylinteriputket koneistamolta, porattiin 0,5mm suuremmaksi Joku on aiemmin väittänyt ettei nuhveihin ole koskaan saanut ylisuuria mäntiä
Pitää tehdä myöhemmin oma lyhyt kertomus tuosta omasta "huollosta" muutaman kuvan kera

Mielenkiinnolla odotan projektikertomustasi.

Kiitos jamppi!
Niinpä tietysti rasvaprässi on se toinen! Ei käynyt mielessäkään, vaikka ensimmäinen huoltotoimi koneen korjauksen jälkeen oli rasvaus.

Sähköistä piti sen verran runoilemani, että akunkengät oli kytketty miinusmaadoitteisen mukaan jossain kohtaa matkaa. Eikä sillä niin väliä, että koska ne on niin vaihtuneet. Vaihtelin kuitenkin takaisin plusmaadoitteiseksi ja koska latausta ei ollut, niin avasin laturin. Toinen hiili oli jymähtänyt pidikkeeseen. Tuon näki jo vastusmittauksessa ennen purkua äärettömänä vastuksena, että laturilla ei ole toimintaedellytyksiä.

Pari johtoa mittariston takana on kysymysmerkki, mutta en niitä vielä ole lähtenyt tutkimaan sen enempää. Nyt toimii ampeerimittari oikeinpäin, kun akun napaisuus on oikeinpäin ja jonkinlaista lataustakin tapahtuu. Mittauksen mukaan akussa pysyy varaus ja lataustakin tapahtuu (latausjännite yli 13V), jos ei käytä ajovaloja. Se riitti tällä kertaa minulle. Tarkoitus on paremmalla ajalla tutustua latausjärjestelmään. Olisi uusi vaihtovirtalaturi hyllyssä, mutta mielummin pidän tasavirtalaturin, kun siihen vain saan tehot takaisin palauteltua. Hiilet oli ainakin aika lyhyet, vaikka ei ne tuota tehottomuutta aiheuta.

Paljonkos sitä öljynpainetta on joutokäynnillä?

Itsellä on yhdessä moottorissa väljät runkolaakerit ja siitä syystä öljynpaine katoaa lämpimänä täysin. Kymmeniä vuosia se on tuollaisena kestänyt eikä kertaakaan mitään oiretta käynnissä ole näkynyt. Ei sillä öljynpaineella ole muuta merkitystä juurikaan kuin varmistaa, että öljyä menee kaikkiin laakereihin. Syötetyn öljyn paine ei lisää hyddynaamisen laakerin kantavuutta. Ennen muinoin koneet toimivat roiskevoitelullakin.

Jos tuo oire esiintyy vain kylmänä, niin vähän ohuempaa öljyä (5W - 40), jos asia jotenkin pysyy vaivaamassa mieltä.

Kyllä sillä Nuhvin alkuperäisellä laturilla tulee toimeen normisähkövarusteilla. Ainakin omassa on aina pysynyt täyslataus akussa. Ja onhan se huomattavasti alkuperäisemmän näköinen.

Aikanaan se plus-puolen maadotus tuli käyttöön mm aavistuksen pienempien sähköpuolen korroosiojuttujen tähden. Nykyisin liitokset eivät ole samalla tavoin avoimia eikä plussapuolen maadoituksesta saada hyötyä. Miinus-puolen maadoitus käy jotenkin paremmin tuonne ajatusmaailmaan, mutta Nuhveissa on siis plus-maadoitus.