Leyland 2100+Hymas 4 -76

[Kerkänmatti]

Perän sisäistä pumppua ei taida onnistua kuutosen sisuskaluihin sovittaa, mutta olisiko alkuperäisestä nostolaiteventtiilistä mahdollisuuksia napata paluuöljyn virtausta putkeen, ettei se meniskään laatikon sisään vaan nykyiseen paluulinjaan?

Onko muuten tuo pumpputyyppi jotenkin erityisen sitkas kylmällä, jos on jäykät öljyt, en nimittäin tässä saanut konetta käyntiin vaikka öljypohjaa lämmitin 22kw hallilämmittäjällä tovin ja oli nollakeli, ei oikein jaksanut pyörittää? Toki akkukin alkaa olla entinen.
Pudottas pois sen kaivulaitteen.

[Warpu]

ei tuo siipipumppu pitäs olla sen tahmeempi, voisin epäillä sen olevan jopa herkempi kun yleensä ei herää starttikierroksilla edes pumppaamaan. lienee melko mahdotonta eristää nostolaiteventtiiliä tiiviiksi se kun päästää öljyä monesta kohtaa ja lisäksi nostosylinteri ei koskaan ole täysin tiivis se kun on tiivistetty männänrenkailla. toinen ongelma tolla pumppu ja venttiiliyhdistelmällä olisi nostolaitteen pieni virtauskapasiteetti ja pumpun todennäköisesti suuri tuotto. nostolaitekäyttöön riittäisi kohtuudella hihnavetoinenkin pumppu kampiakselilta. omassa on nokkapumppu 16,3cm/r

[Kerkänmatti]

Mistä johtuu, kun peruutellessa tahtoo toisen puolen jarru napata itsestään kiinni? Varmaan käytön puutteestahan siinä on kyse, mutta voisiko olla säätö liian tiukalla? Ei ole edistystä tullut noihin nostolaitesuunnitelmiin, mutta käyttövipu pyörii hervottomasti ympäri kun sitä tunnustelin. Sitten tulikin mieleen, että eihän se taida ottaa mihinkään kun ei ole nostolaitekantta paikoillaan vaan peitelevy, siinähän kuuluu olla se kolminokka välissä. En ole raskinut erottaa kaivuria traktorista kun usein on jotain nosteltavaa jos ei kaivamista tai tasoittelua ole.

[Kerkänmatti]

Tänään vähän huoltoa, vaihtelin kaivuulaitteen öljyt ja löysäsin jarruja niin loppui jumittelu. Ja kaivuuvoimat palasi kun laskin sieltä 20 ltr kuraa ja laitoin 40 ltr Farmoilia tilalle, oli siis tosi vähissä ja huonokuntoinen öljy.

Työmaalle 10km ajaessa tajusin senkin, että kun tuohon on se koneremontti tehty niin eipä sitä ole mitenkään saatu sisään ajettua, kun ainoa mahdollisuus kuormittaa on maantiellä vastaseen. Melkoinen sininen pilvi jäi jälkeen yhdessä mäessä että jo ois hävettänyt jos olisi joku sattunut vastaan...

Perilläpä en ehtinyt kuin pari kiveä metsätien pohjalta nakata pois, repesi hydrauliletku.

[Kerkänmatti]

Moottorityökoneesta takaisin traktoriksi... Ensimmäinen askel otettu.

Tuo kuva nyt taisi olla aika epäselvä, hommasin siis osakasan sisältäen 1,5 kuutosen reppua sisuskaluineen, repunkannen, nostovarret, vetovarret, hissikoukun, pienen kasan vipuja ja käyttövivuston kulissin, melko ehyen istuimen, ratin, ehjät kopin ovet laseineen ja takalasin karmeineen.

[Kerkänmatti]

Nyt tarvisin hieman apua. Osakasassa ei tullut tuota kolminokkaa, eikä sitä luultavasti koneessa paikoillaan ole, kun vipu pyörii hervottomana, joten kaivelin kaapista tuon 472:ssa olleen kolminokan. Vaihdoin sen siitä aikoinaan pois käyttöakselin katkettua kesken ajon, ja ehyen akselin mukana tuli myös nokka joka oli mielestäni parempikuntoisen näköinen, joten vaihdoin sen.
Kysymys kuuluukin, onko tuo kuvissa näkyvä kärki ollut alunperin pitempi tai eri muotoinen? Se näyttää siltä niin kuin olisi kulunut tai jopa laikkakoneella hiottu tuota päätä. Uskaltaako tuota käyttää?

[kari t]

Korjausohjekirja kuvan mukaan näyttäs olleen pitempi tuo kärki, lieneekä rälläkää käytetty.

[Kerkänmatti]

Sahatulta se kyllä näyttääkin. Parasta siis etsiä ehyt tai käyttämätön osa siihen.
Nyt vasta itselläkin tuli selattua tarkemmin tuota kuutosen manuaalia, onhan se minulla monisteenakin.
Paljon on vielä pikkuosia jotka toivoisi löytävän, kuten se käyttövipujen runko joka tulee hytin lattiaan kiinni. Tosin niitä ei tarvita vielä pitkään aikaan. Minun aikatauluillani on hyvä, jos tulevaksi kesäksi saa tuohon nostolaitteet edes jonkinlaiseen kokeilukuntoon. Tai oikeastaan se voisi olla varovainen tavoite.

[Kerkänmatti]

Tuohon nokkavipuasiaan vastatakseni, kyllä se kannatti hankkia parempi tilalle. Ero on melko selkeä hyväkuntoisessa ja tässä vanhassa. Hieman vain ihmetyttää mitä tuollakin muokkauksella on haettu, onko joku yrittänyt nostolaitteen pilkkimistä hillitä isontamalla sisäisiä toleransseja...

Uusi ja vanha nokkavipu

Tuli muutenkin tämän kanssa askarreltua eilen. Kaivulaitteen "pois pudottaminen" ei niin vain käynytkään, kun kaikki neljä pulttia olivat enemmän ja vähemmän juntturassa. Tuskin tuota on ikinä irroitettu. Mutta sinne se lopulta jäi pölkkyjen varaan kun sai pultit kitkuteltua auki.

Hymas irti

Kyllähän tuossa on mahdollisuudet tilan puolesta asentaa nostolaitteet paikoilleen. Hieman sovite varjostaa vetovarsien korvakoita, mutta laikalla siitä selvitään.

Sovitteet

Vilkaisin peitelevyn alle. Olisihan se ollutkin liian hienoa, jos kaikki romut olisi olleet sisällä. Positiivista kuitenkin on että reppu vaikuttaisi ehjältä, lukuunottamatta pientä yläkulman lohkeamaa. VOA-vaihteisto on paikoillaan, molemmat nopeudet kytkeytyvät ja hydrauliikan käyttöakselit sekä tunnustelijan nokka ovat paikoillaan.

Tyhjää täynnä

Kävikin hyvä tuuri, että osakasassa tuli tällainen reppu jossa ei taas ole ulosoton osia, mutta hydrauliventtiili ja nostosylinteri sisäisine putkistoineen on. Nyt olisi siis kaikki tarpeet projektiin kotona.

Irtoreppu

Tarkoitus on kokeiluvaiheessa tehdä hydrauliikka VOA-käyttöisellä pikkupumpulla, mutta jätän asian tällä erää odottelemaan, kun toisessakin traktorissa on parhaillaan reppu irti.
Yksi asia hieman oudoksutti kun kävin tiellä ajamassa ilman kaivulaitetta. Tuo on ollut sellainen kiemurtelija, ja luulin että se johtuu liian pienestä etuakselipainosta. Mutta ilmiö ei hävinnytkään. Auraus pitäisi olla kohdallaan, kun sen olen säätänyt raidetangot uusiessani. On todella vaikeaa saada kone pysymään valitussa suunnassa. Mistähän kiikastaa? Toki siellä väljyyksiä on, mutta ei kai nämä koskaan ihan tiiviitä ole eikä muut ajamani hydro-ohjatut ole olleet noin vikureita.
Ajattelin että tuota voisi käyttää nyt edes ajoneuvona, näkyy kaikki jumittuvan kun ei ole paljoa näinä minun vuosina liikuteltu. Mutta eipä tuolla houkuttele tielle lähteä kun ei meinaa ojien välissä pysyä.
(Eikä ole jarruja koska pääsylinterit ovat jumissa)

[Kerkänmatti]

Auraus pitäisi olla kohdallaan, kun sen olen säätänyt raidetangot uusiessani.

Niin piti, mutta oli 16mm harituksen puolella. Mikä lie epäonnistunut säädössä, vai jäikö se tekemättä, tiedä häntä. Ruuvailin ohjearvoon ja käytös muuttui huomattavasti parempaan suuntaan. Tosin lenkin jälkeen kulma oli taas mitan mukaan muuttunut, voi kyllä johtua siitä että en pyöritellyt renkaita säädön aikana, tai väljistä olkatapin heloista. Pitäisi laittaa merkit ja liikuttaa konetta etupyörien puolen kierroksen verran, niin saisi varmaan lähimmäs oikeaa. Hieman hankalaa vaan yksinään kun vielä rullamitan avulla säätelin.

No tästä innostuneena irrottelin nyt oikean puoleisen jarrupääsylinterin, kun oli täysin jumissa. Saapa nähdä tuleeko tuosta vielä toimiva. Laitoin kuvan oton jälkeen irrotusöljyä ja jätin likoon. Nesteet ei ollu vuotaneet, joten toivoa on koska ruoste lienee tiivisteen ulkopuolisella alueella ja mäntä on jäänyt liki uloimpaan asentoon.

Jumissa

Piti myöskin asentaa vetokoukku, pois tallin nurkalta lojumasta. Kovin on erilainen tuo perän geometria nelisylinteriseen verrattuna, aiemmin ei ole tullut ajateltua kun ei ole päässyt näitä vierekkäin tutkimaan. Totesin samalla että nostolaiteprojektista puuttuu vielä yksi komponentti joka tähän kuuluisi, eli painesuodatin repun vasemmalta sivulta. Mutta sen ehdin etsiä sitten kun on ajankohtainen.

Koukku paikoillaan

[Kerkänmatti]

Tähän koneeseen on kuluneen viikon aikana tehty enemmän remppaa kuin koko minulla olo aikanaan tähän mennessä. Purkasin siitä kaikkinensa jarrujen käyttösysteemit irti, herkistelin, rasvasin ja laitoin takaisin. Samalla kun jarrupolkimet oli pois, oli hyvä herkistellä jumissa ollut kaasuvivusto. Ja kuvia, olkaa hyvä:
Kaasu oli paitsi jäykkäliikkeinen, tuo ylösnostettava jalkapoljin oli ruostunut ala-asentoon. Nyt toimii.

Tämä työsylinteri oli sillä puolella, jolla vielä oli jonkinmoinen jarru.

Myös nämä vivustot olivat aikalailla täysin juntturassa. Irrottaminen oli melko haastavaa, kun piti saada paikoillaan purettua, koko pakettina ei sopinut lähtemään. Kuvassa toinen putsattuna jo.

Tässä se juuttunempi pääsylinteri putsattuna ja kasausta odottamassa. Loppujen lopuksi lähti melko kevyesti naputtamalla liikkumaan tuo mäntä, ensin vähän sisään päin jonka jälkeen moralla pyöräytin ruosteet pois, ja mäntä lähti pölkkyyn kapsauttamalla ulos. Sitten vähän harjalaikkaa. Edes tiivisteitä ei tarvinnut näihin uusia!

Myös jarrupolkimet saivat osakseen akselitapin ja tasausmekanismin putsauksen/rasvauksen. Tuli tehtyä liiankin notkeaksi, kun tuo keskipoljin ei meinannut aluksi pysyä ylhäällä. Piti sitten tervata se liukupinta.

[Kerkänmatti]

Kuvat on näköjään niin suuria ettei mahtunut kaikki samaan viestiin. No, tässä vielä sitten herkistellyt sylinterit odottamassa paikalleen laittoa, jonka jälkeen odotti ilmaus ja suorastaan hermoja raastanut jarrujen säätö.

Eli oikean puolen jarrussa on jotain hämminkiä paisuttajassa, se ottaa hyvin pitkällä matkalla vähitellen kiinni, ja sopivan välyksen löytäminen niin että ei jäisi pahasti laahaamaan mutta polkimen liikevara riittäisi, oli haasteellista. Ja kun käsijarrukin pitäisi vielä toimia! Sitä en saanut tasaiseksi säädettyä, mutta olkoon kun nyt kuitenkin traktorin saa pysymään paikoillaan.

Ohjauskulmat tarkistin ja säädin vielä kerran. Ja nostin keulaa tunkilla nähdäkseni mikä on vikana. Totesin, että ohjaussylinteri on vääntiön päästä melko väljä, ja toisestakin hiukan. Tämä aiheuttaa ohjauspyörälle varttikierroksen klapin, joka riittääkin aiheuttamaan ohjelmaa kuskille. Laidasta laitaan ratin kierroksia on muuten noin 3,5.

Sitten laitoin tunkin avulla koukkuun Polmotin kärryn, ja tein viimeiset jarrusäädöt pihatiellä kärry perässä. Nesteiden ja öljyjen tarkistuksen jälkeen oli viimein aika lähteä reilun 20km koeajolenkille.
Ilokseni huomasin pikitielle päästyäni, että kone kulkee aika hyvin suoraan, kunhan korjausliikkeet tekee varovaisesti. Jarrutkin käyttäytyivät maantiellä mallikkaasti, mutta se oikean puolen banjo lämpesi selvästi enemmän kuin toinen.

Kuvia matkan varrelta, kävin tiluksien toisella laidalla ja nakkelin jokivarsiniityltä raivattuja koivurankoja kärryn täyteen, ettei ihan hupiajeluksi jää. Vaaramaisemissa ollaan.

Viimeisessä kuvassa siis jo takaisin päin lähdössä. Mukava reissu oli, eikä matkalla ilmennyt mitään odottamatonta. Hieman tukkoiselta tuntui kyllä moottori vastasissa, ja lämmöt kohosi selvästi mittarin N merkistä oikealle, vaikka ei tuo mikään oikea kuormakaan ollut mikä perässä tuli. Ei kuitenkaan mitään keittämisen merkkejä osoittanut. Epäilen hieman tuon itsetehdyn pakarin hengittävyyttä, mutta se on nyt joka tapauksessa menossa vaihtoon. Öljyäkin vuotaa sieltä täältä. Pitänee seuraavaksi pestä tuo kampe perusteellisesti, kun en ole koskaan pessyt. Huoltoraportti päättyy tältä erää!

[cityleukku]

Upea tilannekatsaus ja kuvat

[nuhvi63]

Upea tilannekatsaus ja kuvat

No kyllä

[Kerkänmatti]

Kiitos!

Nyt olisi pari kysymystä pohdittavaksi. Tuossa eräänä päivänä mittanauhan kanssa tutkiskelin kaivulaitetta ja traktorin perää, niin näyttäisi siltä että tuo kuutosen oma koukku ei sovi olemaan paikoillaan kaivulaitteen kanssa. Käännön sylinterit kun tulee sinne etummaisen tukilevyn tasolle (näkyy tuolla ylempänä olevassa kuvassa) ja ne vaativat jonkin verran tilaa kohti koneen keskilinjaa, kun puomi käännetään sivulle.

Noutava koukku mahdollisesti sopisi, ja mulla olisi sellainen ylimääräinen tiedossakin, mutta kun tiedetään mitä ne on ja muutoksenkin vaatisi että käy kutosen reppuun, niin onko tähän kotimaasta löydettävissä enkkumallin koukkua jollainen näkyy vaikkapa ohjekirjan kuvissa?
Niissä on se rakenne kapeampi kuten noutavassakin, ajatuksena siis on että kun kaivuri kiinnitetään niin vain sokkatapein kiinnitettyjä osia tarvitsisi poistaa jotta on tehtävissä kohtuullisessa ajassa ja mielekkäästi.

Yksi vaihtoehto olisi sitten toki muokata tuo oma hissikoukku kapeammaksi. Mitäpä sanoo raati?

Toinen pohdintani koskee etukuormaajaa. Koneviestissä 10/2020 oli juttu traktorikaivurista joissa kuvissa näkyi James 65 ja sen sanottiin olleen keskimmäinen kolmesta, pienin oli tämä Leylandissa oleva 50 ja isompi oli nimeltään Ukko-James. Jos löytäisin tuollaisen isomman kuormaajan, vaikka pelkät aisat niin lieneekö aisojen leveys likikään sama? Tuo nykyinen ei mekaanisine kauhan laukaisuineen ole oikein tämäntyyliseen koneeseen sopiva, varsinkin kun kaivurikin on melkoisen järeä.