Seuraavassa siis tarinaa mitä moottorin kanssa on tapahtunut. Vinkkejä saa ja pitää antaa. Siitä, mihin moottori on lopulta menossa, ei uskalla vielä sanoa oikeastaan mitään. Traktori se kuitenkin on.
Tämä moottori on peräisin 72 vuoden Fargosta. Romunhinnan takia tämä meinasi joutua sulattoon, mutta kovalla tinkaamisella sain tämän ostettua. Moottori oli seissyt 10 vuotta pihalla sateessa, joten lähtökohdat olivat ihan kohdallaan. 7 mäntää oli jumissa ja kunnolla.
Tuohon on kuitenkin lääkkeet. Ruostuneitten mäntien irrotukseen on varmaan kokeiltu kaikkea, mutta sain asiantuntijavinkin. Ruosteenirotusöljyn ja ATF:n sekoitus kuulema puree tuohon. ATF:ää oltava seassa alumiinin takia. Siis osia irroittelemaan. Laitoin kaikkiin sylintereihin tuon seoksen ja kuorin sopivan koivupölkyn kuivumaan. 8 viikkoa meni öljyä lisäillen, pölkkyä kuivaten, sekä tehden lyöntiharjoituksia lekalla. Lopputuloksena kaikki irtosi kuitenkin ehjänä. Kun aine oli tarpeeksi vaikuttanut, eivät männät olleet lopulta edes tiukassa. Aikaa tuollaiseen projektiin kuitenkin saa varata. Irronneista männistä näki, että irrotusöljy oli levinnyt jokapaikkaan
Tuollainen ruostuminen jättää tietysti jäljet putkiin. Putket vaihdoinkin kaikki uusiin, sillä niitä sai Amerikasta hyvin edullisesti. Hieman jäi vaivaamaan se, että vanhoissa putkissa oli olake, joka jäi kansitason yläpuolelle ja puristi siis kunnolla kannentiivistettä. Uudet putket ovat yläpäästään aivan sileät ja jäävät lohkon pinnan tasoon. Toisaalta korjaamokäsikirjassa on kyllä ihan samanlaisia putkia, joten kai tuo kuuluu sitten asiaan ja kannentiiviste pitää.
Sama homma oli käynyt myös kansille. Onneksi ventiileitä saa halvalla. Kanteen tulee siis kaikki ventiilit uusia ja koneistus.
Kampiakselin laitoin jo paikalleen. Tässä tapauksessa kasaan koneen vanhoilla laakereilla, sillä perkinsiin on jotkin osat yllättävän arvokkaita ja tällä moottorilla ajettu täysrempan jälkeen vain 40tkm. Nuo laakerit tuskin vaihtamalla paranisivat.
Tilanne on nyt tämä. Moottori odottelee kampiakseli paikallaan männänrenkaita saapuvaksi.
Männänrenkaat osoittautuivat taas vaihteeksi sellaisiksi osiksi, joille on laitettu hintaa aika tuntuvasti. Tässä tapauksessa täytyy siis soveltaa. Männistä pelastettiin öljyrenkaat siinä määrin kuin se oli mahdollista ja rikkimenneet öljyrenkaat on ostettavat. Puristusrenkaissa mitoitus käy onneksi yhteen Valmetin renkaan kanssa. Valmetin rengas on hieman suurempi, joten pienellä viivailulla niiden pitäisi sopia.
Projekti jatkuu siis männänrenkaiden kanssa askarrellen. Pientä epävarmuutta tuossa rengasasiassa tuottaa se, että valmetin rengas on tosiaankin kaikkiin suuntiin hieman suurempi. Korkeus on hieman suurempi, mutta männän rengasura näyttää levinneen myös hieman joten uravälys asettuu kohdalleen. Rengas on myös leveämpi, mutta sopii kyllä kokonaan uraan ja jää toista milliä uran reunan alapuolelle. Katkosvälyksen saa puolestaan kohdalleen hiomalla rengasta hieman lyhemmäksi. Se mikä huolettaa on, että rengasura ei tietenkään ole kulunut pohjasta saakka leveämmäksi, joten kestääköhän rengas. Ajattelin auttaa asiaa hiomalla renkaan sisäkantteja pyöremmäksi, jolloin voisin olla varma, ettei rengas ole pelkästää sisäosansa varassa, vaan koko renkaan kylki vastaan männänrengasuraan.
mutta näitähän saa täälläkin esittää 
Joskus saa siis ihan muuta kuin tilaa, mutta se ihan muu onkin juuri sitä mitä tarvitsee. 
