Nuhvi.fi

TapsaR kirjoitti:

lister kirjoitti:Siis mistä ja miten se näyttää yhteyttä maihin? Käämien toiset päät on aina yhteydessä magneeton runkoon ja käämin vastusarvo näkyy kärkien asennosta riippumatta, ainakin jos mittaat tulpanjohdon ja magneeton rungon väliltä tai kärkien ja rungon väliltä. Sitten on eriasia, jos olet irrottanut sekä ensio- että toisiokäämin molemmat päät irti ja silti näkyy yhteys runkoon.

Yleensä sitä käämin eristevikaa ei näy tavallisilla mittareilla, kun läpilyöntikohdassa on niin suuri vastus, että läpilyönti tapahtuu vasta tuhansien volttien jännitteellä.

Niin nuo oli kllä irti toisistaan, täytyy kyllä mitata uusiksi ja ottaa mukaan töihin, niin saa kunnon mittarilla mitattua. Vähän epäilen jotain mittausvirhettä itsekkin.

Mittailin tuota nyt uudelleen, olettaisin että että molemmat käämipaketit on ehjiä. Tuo antoi muutaman kipinän ja hiljeni. Taidan kokeilla uutta konkkaa, kun se on tuohon helppo laittaa, vanha on niin haperon näköinen.

Oli sitten suomalainen kansallispeite = vihreä kevytpeite pettänyt ja ulos jäänyt mäntä komeassa ruosteessa, lubrikaattori täynnä vettä, onneksi on kaikki vaikuttaa ehjänä

Kuorma päällä.. GG ei halunnut matkaan (olisi purattanut sirkkelin keskiön edestä pois), mutta lavalla Wikke 9-10Hv, Puusaavi-Teijo ja A.Sarin 5Hv.. Kaikki aika käyntivarmoja kamppeita, mutta pikku fixiä tarvitsivat talven jäljiltä..

Wiken tankki piti huljutella puhtaaksi pohjalle kertyneestä moskasta, Teijon vesipumppu vaati (taas) takaiskuventtiilien "herkistelyn" ja Sarinin MARS-magneeton laukaisu ei toimi välillä toivotulla tavalla...

Huomenna taas viisaampana(?)...

GG 20Hv alkaa vaikuttamaan jo ihan toimivalta voimanlähteeltä. Illalla kävi 30min ilman ongelmia syylärisementti vesikierrossa (halkeama sylinteriputkessa) ja tihkuminenkin väheni huomattavasti huokosten osalta. Seuraavaksi sitte pikku hifistelyä rasvarin kanssa, ko meinaa pysähtyä välillä. jospa seuraavaksi sama aihe 40Hv versiona. Seki olisi kasassa (kiitoksia Lexalle), mutta koekäyttö on vielä tekemättä. Olishan siellä vielä yksi Lapuan karhukin testaamatta, vaikkei siinäkään enää olisi esteitä...

Pikkupemari odottelee edelleenki inspiraatiota ettiä käymättömyyden syitä (pumppua epäillään), mutta ehkäpä kesän päälle...
Pitäs oikeastaan tua nuot huilanneet koneet ja rojektit mökiltä pois ja alkaa käymään läpi, että mistä toimintahäiriöt johtuu... Olishan siellä se 5Hv ja yksi 8-10Hv Pemari, Olympia HL (toimiva, mutta saavi kusee), pari A-mallin Teijolaista ja 25-30Hv GG merikone näin ensituskaan..
Kotosalla kesken vielä Teijon Jyry-Pekka 20Hv (kansipahvi, peti ja pöntöt), Kipinävaivaisia 10Hv umpipää-Wikkejä 2kpl, Olympia M umpipää ja Wanha 7Hv Porilainen (numeron perusteella vm. 1913-14)

Terve..
Nyt haetaan Veto maamoottorin vesisäiliön kantta niin saisi projektin valmiiksi, onko tietoo

Jos ei vesisäiliön pohjalta löydy, niin voipii olla aika lujan takana.. Mallista valamalla ehkä. Jostaki syystä suurin osa näkemistäni VETO-moottoreista on ilman kyseistä osaa.

TapsaR kirjoitti:

TapsaR kirjoitti:

lister kirjoitti:Siis mistä ja miten se näyttää yhteyttä maihin? Käämien toiset päät on aina yhteydessä magneeton runkoon ja käämin vastusarvo näkyy kärkien asennosta riippumatta, ainakin jos mittaat tulpanjohdon ja magneeton rungon väliltä tai kärkien ja rungon väliltä. Sitten on eriasia, jos olet irrottanut sekä ensio- että toisiokäämin molemmat päät irti ja silti näkyy yhteys runkoon.

Yleensä sitä käämin eristevikaa ei näy tavallisilla mittareilla, kun läpilyöntikohdassa on niin suuri vastus, että läpilyönti tapahtuu vasta tuhansien volttien jännitteellä.

Niin nuo oli kllä irti toisistaan, täytyy kyllä mitata uusiksi ja ottaa mukaan töihin, niin saa kunnon mittarilla mitattua. Vähän epäilen jotain mittausvirhettä itsekkin.

Mittailin tuota nyt uudelleen, olettaisin että että molemmat käämipaketit on ehjiä. Tuo antoi muutaman kipinän ja hiljeni. Taidan kokeilla uutta konkkaa, kun se on tuohon helppo laittaa, vanha on niin haperon näköinen.

Oli sitten suomalainen kansallispeite = vihreä kevytpeite pettänyt ja ulos jäänyt mäntä komeassa ruosteessa, lubrikaattori täynnä vettä, onneksi on kaikki vaikuttaa ehjänä

Vaihdoin konkan Wicoon ja vahvasti vaikuttaa siltä että vika oli siinä, kipinä kyllä vieläkin vähän heikko. Pitää tiputtaa kone alas lavojen päältä ja kokeilla mitä tapahtuu oikeasti. Uusi puolapari olis vajaa 100 dollaria...

Vois olla että Wico EK kaipaa myös uudelleenmagnetointia, jos sitä ei ole lähiaikoina tehty. Uudelleenmagnetoinnilla on yleensä aika suuri vaikutus kipinän tehoon, jos magneetto on muuten kunnossa.

lister kirjoitti:Vois olla että Wico EK kaipaa myös uudelleenmagnetointia, jos sitä ei ole lähiaikoina tehty. Uudelleenmagnetoinnilla on yleensä aika suuri vaikutus kipinän tehoon, jos magneetto on muuten kunnossa.

Ei ainakaan 10 vuoteen ja sitä ennen tuo kai maannut ties kuinka pitkään jossain varastossa.

Pitää yrittää joku päivä keretä kokeilemaan tuota, mutta jos ei tuo ala pelaamaan niin ollaan yhteyksissä

Nooniin, viimeviikolla koitti se päivä kun porilainen 5Hv lähti pitkien ja tuskallisten yritysten jälkeen käyntiin ja kävikin hienosti! Toissapäivänä koitin uudelleen ja lähti heti muitta mutkitta. Puristukset olivat hieman heikot ja siitä syystä oli ensin vaikeuksia. Sain kuitenkin hyvän vinkin tähän ja se oli se että vaikka ruiskulla hieman öljyä männän päälle niin puristukset nousevat. Minun moottorini on ollut täysin osina ja tämänhetkinen mäntä on toisesta porilaisesta peräisin, eli kun nyt vaan saa jäähdytyksen kuntoon (säiliö tulossa oulapellissä) ja voi käytellä vaikka tunninkin niin voipi olla että ne puristukset sieltä vielä löytyvät kunhan männänrenkaat asettuvat. Tässä videota: https://youtu.be/g3AgDkMy_N4" onclick="window.open(this.href);return false;

Sitten pieni visainen kysymys kaikille johon toivoisin vastauksia. Porilaisen kuula halkesi (syytä en jaksa mainita) ja se korjattiin, mutta ei hitsaamalla. Kysymys kuuluukin millä kuula korjattiin? Ottakaa huomioon että täytyy kestää kovaa lämmitystä. Veikatkaa, kerron myöhemmin
Ps. Korjaus onnistui eikä kuula vuoda ollenkaan.

Olisko joku "ALSIFLEX-LIIMA" jolla korjasit.

G.G-projektit alkavat loppumaan jo kynsiin... 40Hv hirmukin heräsi 50v ruususen unestaan. Vielä olisi tuo 25-30Hv merikone projekti, johon pitäisi alkaa värkkäämään rasvari ja suihku. Muuten siihenki olisi osat tallessa.

Heräsipä taas polte tuon oman 5Hv pemarin suunnilla, kun katsoin Oton filmin aiheesta... Jospa sitä kesälomalla saisi kotiutettua nuo hiljaiseloa viettäneet ja projektit.

otto.ruohola kirjoitti:Sitten pieni visainen kysymys kaikille johon toivoisin vastauksia. Porilaisen kuula halkesi (syytä en jaksa mainita) ja se korjattiin, mutta ei hitsaamalla. Kysymys kuuluukin millä kuula korjattiin? Ottakaa huomioon että täytyy kestää kovaa lämmitystä. Veikatkaa, kerron myöhemmin
Ps. Korjaus onnistui eikä kuula vuoda ollenkaan.

Messingillä juottamalla nuita olen joskus nähnyt korjatun.. Messinki sulaa 1200-1400 asteessa ja kuula on n.850 asteinen, kun kone käynnistyy. Ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta, kun ovat toistaiseksi olleet terveillä kuulilla nuo projektit.

Vastaus on, että kuula korjattiin juottamalla kyllä mutta ei messingillä vaan valuraudalla . Isäni sai joitain vuosia sitten valuraudan juotos puikkoja eli noin 5mm paksu puikko jossa on ympärillä juoksute kerros. Aine on siis ihan itsessäänkin valurautaa eli kun juotostyön jälkeen lasipuhalsin kuulan niin sauma oli täsmälleen saman värinen kuin muu kuula. En itsekkään ole tällaisesta kuullut aiemmin, mutta kyllä se onnistui, mutta en tosiaan tiedä mistä ainetta saa.

En oikein heti usko että tikku olisi valurautaa, se vaatisi jo lämmitykseenkin tosi kovat lämmöt. Ettei olis vaan hopeaa tai jotain nikkelin sukuista juotetta? Hopea ainakin ottaa tosi hyvin kiinni valurautaan. Just olen itse juotellut umpipää Wiken sylinteriä nippuun hopealla. Juottamalla ei jää samanlaisia huokosia, kuin hitsaamalla tahtoo jäädä ja jälkijäähdytyksestä mahdollisesti aiheutuva halkeilu jää pois, kun lämpötilaerot ei ole niin pistemäisiä.

lister kirjoitti:En oikein heti usko että tikku olisi valurautaa, se vaatisi jo lämmitykseenkin tosi kovat lämmöt. Ettei olis vaan hopeaa tai jotain nikkelin sukuista juotetta? Hopea ainakin ottaa tosi hyvin kiinni valurautaan. Just olen itse juotellut umpipää Wiken sylinteriä nippuun hopealla. Juottamalla ei jää samanlaisia huokosia, kuin hitsaamalla tahtoo jäädä ja jälkijäähdytyksestä mahdollisesti aiheutuva halkeilu jää pois, kun lämpötilaerot ei ole niin pistemäisiä.

Kovajuotostöitä olen tehnyt hopealla, sen eri lejeeringeillä, messingillä ja fosforikuparilla sen verran, että voin täydellä varmuudella sulkea pois sen mahdollisuuden, että olisin käyttänyt hopeaa...
Yhtä kaikki, sain Grönblom Oy:lla aikanaan työskenneeltä kaverilta testikäyttöön ko. valuraudan korjaukseen tarkoitettuja puikkoja. Kyseessä on kuulemma vanhin edelleen käytössä oleva valuraudan korjausmenetelmä. Korjattava kohde/kohta täytyy olla hyvin lähellä sulamislämpöä, että korjauspuikko saadaan sulamaan siihen. Lopputuloksesta ei voi sanoa, mikä on alkuperäistä korjattavaa valurautaa ja mikä korjaukseen käytettyä lisäainetta.
Ennen 5hp Porilaisen kuulan korjausta korjasin kaverin 1939 Indian Chiefin haljenneen sylinterin menestyksellä. Jaa niin, sit vielä kasvatin 1951 Chryslerin pakosarjaan puuttuvan korvakkeen ko. puikosta. Juotoksen jälkeen korvake koneistettiin jyrsimällä ja kiinnityspultin reikä porattiin. Kesti lisäksi normi kiristyksen asennuksen yhteydessä.
Huomionarvoisaa on, että valurautaa käsiteltäessä tässäkään tapauksessa ei saa unohtaa kunnon esilämmitystä ja hidasta jäähdytystä esim. lämpökäsittelyuunilla (lue:ei leivinuuni) ja/tai toholla.

Terv.
Jouni, Oton iskä