Nuhvi.fi

Fordson Super Dexta oli heinäpellolla 5-6 vuotiaana eka rakkori , seipäältä toiselle. "Ohjeet oli, hyppää tuon vasemman polkimen päälle, niin pysähtyy, ja nosta niin liikkuu. Älä koske noihin keppeihin (vaihteet). Ohjauspyörän tarkoitus oli jo tiedossa.

Naapurin kanssa Ford 5000:llä jyräiltiin vuoroon noin kymmenen vanhana

Kyllä se oli Leyland 482. Ja siitähän se rakkaus jäi.

Tuolla tallissa olevalla 10/60:llä

Isän mummolasta löytyvällä B-275 Natikalla. Nykyään uusilla Valmeteilla tuleepi ajeltua.

Nuffield 10/60 joskus 66 tai 67. On mulla vieläkin

Taisi olla universal four vm57 joskus 5 vanhana.

Ensmäinen oli Nuffield 10/60 vm -65. Joskus 67 68 kokeilin.
Tuli meille uutena. Lähti -70
Tuli kotiin 2000. Näillä mennään

Harmaa ferguson ja fouri nuhvi joskus 80 luvun alkupuolella

Ensimmäinen oma traktori, Leyland 255 vuodesta 2022 alkaen.

Mullahan ei kaupunkilaiskölvinä ole mitään kosketuspintaa traktoreihin.
Tai ei nyt oikeastaan kaupunkilaisena mutta asuttiin Tampereen laitamilla vaarin rakentamassa rintamamiestalossa kylläkin peltojen keskellä. Vanhemmat kävi töissä tehtaassa ja lähin traktori oli koulumatkan varrella yhden taloyhtiön Valmet 502, joka muuten edelleen 50 vuotta myöhemmin on siellä käytössä.

Ja omassakin elämässä meni 50v ilman tarvetta traktorille. Mopojen, moottoripyörien, kelkkojen ja autojen kanssa on tullu touhuttua koko ikä ja käytyä kaiken maailman tapahtumissa jotka liittyy asiaan. Sitten matkan varrella tapahtumien ja varsinkin Youtuben konemiesten seuraamisen myötä on vanhat traktorit alkaneet kiinnostamaan. Ja jostain syystä nimenomaan Nuffield. Osittain siksi, että kesämökin kylän historiaan liittyy parikin Nuffi-yksilöä tiiviisti ja niistä on nähty valokuvia ja vanhoja kaitafilmipätkiä. Toisaalta Jusapen tube-kanavan turbo-Nuhviproketin seuraaminen innosti merkkiin. Jotenkin vaan muodostui itsestään selviöksi, että jos joskus hommaan traktorin niin se on Nuffield. Siitä sitten vaimon kanssa vitsailtiin ja hän alkoi olla sitä mieltä että en sitä saa koskaan itse aikaiseksi joten hänen se täytyy hommata.

Sitten kun 50-vuotis päivä alkoi lähestyä niin sattuman kautta kävi ilmi, että toinen niistä edellemainituista mökkikylän Nuhveista olisi uutta kotia vailla. Alkuperäinen omistaja oli kuollut jo vuosia aiemmin ja traktori seisoi hylättynä taivasalla perillisten riesana. Paikka sijaitsee aika syrjässä ja kukaan ostajaehdokkaista ei ollut ottanut sitä viimeistä askelta. Soitettiin perilliselle ja kysyttiin hintaa. Se ei ollut kohtuuton ja sovittiin että jos moottori ei ole jumissa niin kaupat tehdään seuraavan mökkireissun yhteydessä ja jälkipuheita ei tule puolin eikä toisin vaikka mitä ilmenisi. Eli vaimo osti mulle 50-vuotis lahjaksi Nuffin silmät ummessa.

Näin kävi ja loppu on historiaa. Sellainen episodi asiaan vielä liittyi, että kun aloin kauppojen jälkeen rekistöimään traktoria omiin nimiini niin ilmeni, että alkuperäinen omistaja ei ollut koskaan rekisteröinyt sitä itselleen vaan traktori oli edelleen vuoden 1961 maahantuojan eli Keskon konekorjaamon nimissä. Sen solmun purkaminen olikin sitten ihan oman romaaninsa aihe.