Leyland 255
Lähetetty: 02 Loka 2017, 14:57
On korkea aika esitellä traktori, jonka kanssa "kaikki alkoi" omalta osaltani.
Setäni ja isäni joutuivat 70-80 -lukujen taitteessa tilanteeseen, kun rehunkorjuussa siirryttiin AIV-aikakauteen, että vanha Majori ei kyennyt rehusilppuria vetämään. Niinpä oli lähdetty Kajaaniin traktoria etsimään, ja valinta oli osunut tähän Leylandiin joka oli ollut jonkun liikkeen vaihtokoneena. Vuosi oli tuolloin 1980, ostopäivä on vielä ohjekirjan takakannessa. Isäni kertoi, että kun kaupat oli jo tehty, oli vasta huomattu jotain puutteita koneen nostolaitteissa (oli ilmeisesti ollut muussa kuin maatalouskäytössä alkuvuodet) ja nämä puuttuvat osat oli sitten ottaneet toisesta Leylandista kun konetta myöhemmin menneet hakemaan.
Leyland palveli sitten ilmeisen hyvin sen 8 vuotta, jonka ajan karjatila vielä oli toiminnassa. Tasapainoakseli oli kerran katkennut moottorista, mutta muuten suuremmilta vaurioilta oli säästytty. Varsinkin setäni oli koneista tarkka ja piti niistä huolen, ja isänikin oli varovainen kuljettaja. Niinpä yleisilme on aktiivivuosien aikanakin säilynyt ehyenä ja siistinä.
90- luvun alussa oli Leylandista mennyt vesipumppu postinhakureissulla, jonka johdosta kannentiiviste paloi ja traktori jäi seisomaan tallin seinustalle useammaksi vuodeksi. Tänä aikana allekirjoittanut itse alkoi kiinnostua traktorilla ajamisesta ja muistan kun eräänä kevättalvena yllyti isääni laittamaan koneen käyntiin sieltä toista metriä vahvasta hangesta ja sain ottaa ensimmäiset ajotuntumani siinä paikoillaan jauhaen. Seuraavana kesänä taisi olla kun tilattiin remonttimies vaihtamaan kannentiiviste.
Setäni kuoltua kone poistettiin rekisteristä v. 2000, ja pahimmillaan olin jo antamassa sitä vaihdossa siitä 472: resusta jonka kirjoituksiani lukeneet muistavat. Ei sitä paljon ole järkeä päässä parikymppisenä, voi näin 10 vuotta myöhemmin todeta. Onneksi se vaihto meni puihin, ja hukkaan meni vain maksuvälineitä joita kyllä saa aina lisää mutta tällaisia Leulantteja ei!
Kuten kumminkin puhtaasti käyttökoneena olevalle tuppaa käymään, ainakin minulla, on tämänkin traktorin olemus päässyt viime vuosina jo melko nuhjuiseksi ulkosäilytyksen ym. syiden takia, kun lähinnä moottoriöljyt on tullut vaihdettua. Nyt on siis suunta muutettava, ja ensi töiksi toteutin jo ainakin viis vuotta suunnitteilla olleen rekisteriin palauttamisen. Nyt on uusi kilpi vanhalla tunnuksella saapunut, ja talveksi raivaan konetallista joutavan roinan pois että saa Leylandin taas sateelta ja auringolta suojaan.
Päätän avauskirjoitukseni valokuvaan, jonka kehittämisajankohta on tammikuu 1987, lienee siis -86 kesällä otettu. Kuulemma minutkin olisi haluttu mukaan tuohon kuvaan mutta en ollut uskaltanut mennä lähellekään, itse en tapausta muista sillä olin tuolloin 1,5 -vuotias. Peräkärry on Tuhti M7, johon on itse tehneet puusta rehulaidat. Kärry ja laidatkin ovat edelleen talossa, silppuri toki myytiin tarpeettomana aikanaan.
Setäni ja isäni joutuivat 70-80 -lukujen taitteessa tilanteeseen, kun rehunkorjuussa siirryttiin AIV-aikakauteen, että vanha Majori ei kyennyt rehusilppuria vetämään. Niinpä oli lähdetty Kajaaniin traktoria etsimään, ja valinta oli osunut tähän Leylandiin joka oli ollut jonkun liikkeen vaihtokoneena. Vuosi oli tuolloin 1980, ostopäivä on vielä ohjekirjan takakannessa. Isäni kertoi, että kun kaupat oli jo tehty, oli vasta huomattu jotain puutteita koneen nostolaitteissa (oli ilmeisesti ollut muussa kuin maatalouskäytössä alkuvuodet) ja nämä puuttuvat osat oli sitten ottaneet toisesta Leylandista kun konetta myöhemmin menneet hakemaan.
Leyland palveli sitten ilmeisen hyvin sen 8 vuotta, jonka ajan karjatila vielä oli toiminnassa. Tasapainoakseli oli kerran katkennut moottorista, mutta muuten suuremmilta vaurioilta oli säästytty. Varsinkin setäni oli koneista tarkka ja piti niistä huolen, ja isänikin oli varovainen kuljettaja. Niinpä yleisilme on aktiivivuosien aikanakin säilynyt ehyenä ja siistinä.
90- luvun alussa oli Leylandista mennyt vesipumppu postinhakureissulla, jonka johdosta kannentiiviste paloi ja traktori jäi seisomaan tallin seinustalle useammaksi vuodeksi. Tänä aikana allekirjoittanut itse alkoi kiinnostua traktorilla ajamisesta ja muistan kun eräänä kevättalvena yllyti isääni laittamaan koneen käyntiin sieltä toista metriä vahvasta hangesta ja sain ottaa ensimmäiset ajotuntumani siinä paikoillaan jauhaen. Seuraavana kesänä taisi olla kun tilattiin remonttimies vaihtamaan kannentiiviste.
Setäni kuoltua kone poistettiin rekisteristä v. 2000, ja pahimmillaan olin jo antamassa sitä vaihdossa siitä 472: resusta jonka kirjoituksiani lukeneet muistavat. Ei sitä paljon ole järkeä päässä parikymppisenä, voi näin 10 vuotta myöhemmin todeta. Onneksi se vaihto meni puihin, ja hukkaan meni vain maksuvälineitä joita kyllä saa aina lisää mutta tällaisia Leulantteja ei!
Kuten kumminkin puhtaasti käyttökoneena olevalle tuppaa käymään, ainakin minulla, on tämänkin traktorin olemus päässyt viime vuosina jo melko nuhjuiseksi ulkosäilytyksen ym. syiden takia, kun lähinnä moottoriöljyt on tullut vaihdettua. Nyt on siis suunta muutettava, ja ensi töiksi toteutin jo ainakin viis vuotta suunnitteilla olleen rekisteriin palauttamisen. Nyt on uusi kilpi vanhalla tunnuksella saapunut, ja talveksi raivaan konetallista joutavan roinan pois että saa Leylandin taas sateelta ja auringolta suojaan.
Päätän avauskirjoitukseni valokuvaan, jonka kehittämisajankohta on tammikuu 1987, lienee siis -86 kesällä otettu. Kuulemma minutkin olisi haluttu mukaan tuohon kuvaan mutta en ollut uskaltanut mennä lähellekään, itse en tapausta muista sillä olin tuolloin 1,5 -vuotias. Peräkärry on Tuhti M7, johon on itse tehneet puusta rehulaidat. Kärry ja laidatkin ovat edelleen talossa, silppuri toki myytiin tarpeettomana aikanaan.